Sertifioinnin tarkastaja syynää paperit ja hakkuut
Metsäsertifioinnin vaatimusten toteutumista tarkastetaan niin toimistoissa kuin metsissä. Paraikaa tarkistetaan vuoden alussa voimaan tulleita vaatimuksia.
Rovaniemi on lokakuisena aamuna sateinen ja harmaa. Taksikuskin mukaan lunta ei ole vielä näkynyt, mutta ”ei se päivä tästä paljoa valostu”. Loistava maastosää, siis.
Metsäliiton konttorilla pöydän ääressä istuu ryhmä miehiä. Alkamassa on PEFC-metsäsertifioinnin kenttäauditointi eli sen arviointi, miten sertifioinnin vaatimukset käytännössä toteutuvat.
Kerran vuodessa tehtävissä kenttätarkastuksissa arvioidaan kaikki sertifiointiin sitoutuneet toimijat. Tänään arvioidaan Metsäliiton toimintaa Lapissa.
Paikalla ovat auditoija Sakari Ilomäki auditiointiyritys Det Norske Veritaksesta ja Metsäliiton ostoesimiehet Tapani Niemimuukko ja Pekka Halvari, Lapin korjuuesimies Janne Romakkaniemi sekä apulaiskorjuupäällikkö Tommi Mäkinen.
Mukana on myös aluejohtaja Pekka Saikkonen Pohjois-Suomen metsänomistajaliitosta, sertifikaatin haltijan edustajana.
Suomessa on käytössä ryhmäsertifiointi
Sertifikaatti on metsäkeskusaluekohtainen. Koska PEFC-sertifiointi on toteutettu ryhmäsertifiointina, kaikkien satojen tuhansien metsänomistajien ei tarvitse hakea sertifiointia itse. Kunkin alueen metsänomistajaliitto on tehnyt sen heidän puolestaan, Saikkonen kertoo.
”Aamupäivällä käymme läpi byrokratiaa eli sopimuksia, ohjeita ja ohjeistuskäytäntöjä. Tarkoitus on varmistaa, että kaikki tehdään lain ja sertifikaatin vaatimalla tavalla”, Ilomäki kertoo. ”Iltapäivällä käymme maastokohteilla katsomassa, että käytäntö ja ohjeet kohtaavat”, hän jatkaa.
Aamupäivällä käydään läpi muun muassa Metsäliiton ATK-järjestelmä, urakoitsijat ja heidän sopimuksensa, työterveyshuollon järjestäminen, työohjeet ja laaturajat, uusien urakoitsijoiden perehdyttäminen, koulutukset, työmaatiedot ja niiden välittäminen, hakkuukohteiden rajaus ja luontokohteiden näkyminen kartoissa.
Koulutus takaa yhtenäisen työnjäljen
Vaikka Metsäliitolle alihankintana töitä tekevät urakoitsijat vastaavat oman työvoimansa osaamisesta, Metsäliitto kouluttaa heidän työntekijöitään.
”Kemin piirin alueella on töissä 45 hakkuukoneen ja metsätraktorin muodostamaa koneketjua ja niissä noin 120 kuljettajaa. Toimintamallien on oltava samat ja yhtenäiset”, Mäkinen perustelee koulutusta.
”Koulutuksen kannattavuutta on vaikea mitata. Oletus on, että näin vältetään virheitä työmailla”, Romakkaniemi jatkaa.
Kun Ilomäki on saanut kaipaamansa tiedot, porukka siirtyy metsään. Iltapäivällä käydään läpi viisi satunnaisesti valittua kohdetta: avohakkuu, harvennushakkuu, käynnissä oleva hakkuukohde ja energiapuunkorjuukohde.
Lisäksi käydään katsomassa suunniteltu kohde, jonka hakkuuta ei ole vielä aloitettu.
”Metsäliitto panostaa hakkuujälkeen”
Romakkaniemi tulostaa mukaan tiedot ja kartat tarkastettavaksi valikoituneista kohteista. ”Ei jännitä. Meillä on sellaista väkeä metsässä töissä, että kohteille voi mennä milloin vain. Kannamme erityistä huolta siitä, että hakkujälki on hyvää”, Mäkinen sanoo.
Sade yltyy aina, kun poistumme autoista hakkuualalla. Jokaisesta käydään läpi suunnitelma, tehdyt toimet ja hakkuujälki.
Käynnissä olevalla kohteella Ilomäki jututtaa koneyrittäjä Joni Saariniemeä Veljekset Saariniemi Oy:stä ja tarkistaa tämän ohjeet, kartat ja hakkuukoneen turvalaitteet. Saarinimen hakkuukoneessa on asiat ja varusteet kunnossa.
Eniten keskustelua syntyy vasta suunnitellulla kohteella, jonka läpi kulkee puro. ”Metsänomistajan mielestä kohteelle pitää tehdä jotain. Minun mielestäni puro ei ole luonnontilainen eikä ole siksi niin sanottu lakikohde eli automaattisesti lähiympäristöineen suojeltu”, kertoo Halvari.
Joka kohteelta tulee heti palaute
Auditoija on Halvarin kanssa samaa mieltä. Puro on aikoinaan perattu, eikä enää uomaltaan tai puustoltaan luonnontilainen.
”Sertifiointi tai metsälaki ei hakkuumielessä edellytä tämän puron suhteen erityistoimia. Vesiensuojelusta tulee toki aina huolehtia”, Ilomäki sanoo, ”tällaisilla kohteilla kannattaa toimia siten, miten metsänomistaja haluaa.”
Puron voisi käsitellä myös niin, kuin se olisi lakikohde. Puronvarsien säästäminen lisää talousmetsän monimuotoisuutta, ne ovat hyviä säästöpuiden paikkoja ja tärkeitä myös riistalle.
Miehet päätyvät keskustelun jälkeen ratkaisuun. Kohteelle tehdään harvennushakkuu, mutta koneella ei mennä kymmentä metriä lähemmäs puroa. Puron varresta voi poimia joitakin puita pois, mutta puro pyritään säilyttämään siinä tilassa, kuin se nyt on.
Ilomäki antaa palautteen tuloksista heti jokaisen kohteen jälkeen. Työn jälki metsässä täyttää auditoijan mielestä kriteerit paikoitellen jopa erittäin hyvin. ”Näiltä kohteilta ei tule poikkeamaa raporttiin”, hän sanoo.
Kaikille maan kahdeksalle metsänomistajaliitolle tehdään niiden alueella tehdyistä tarkastuksista auditointiraportti. Siinä listataan yksitellen kohteet tai toimet, jotka eivät täytä sertifioinnin kriteerejä. Ne johtavat heti korjaustoimiin.
Tarkistukset ovat ohi, ja autot suuntaavat kohti Rovaniemen keskustaa. Sade lakkaa.
Kirjoita kommentti