Hakkuurajojen alentaminen olisi teollisuudelle signaali ja sokki: älkää investoiko

”Kun päätöksen yksikkökoko on suuri, kuten sellutehdas, pääkonttori tai yrityskauppa, pienetkin erot ratkaisevat, koska absoluuttinen eurojen määrä on suuri”, sanoo professori Petri Parvinen. Hänen mukaansa hyviä esimerkkejä tästä ovat metsäteollisuuden investoinnit, kuten Metsä Fibren Äänekosken biotuotetehdas. Kuva: Sami Karppinen

Jos Suomi päättäisi rajoittaa metsänhakkuitaan, metsäteollisuus tekisi siitä johtopäätöksensä, sanoo strategisen markkinoinnin ja johtamisen professori Petri Parvinen. ”Se olisi metsäteollisuudelle signaali ja sokki ja hyvin todennäköisesti heikentäisi metsäsektorin kilpailukykyä.”

Vaikkapa kymmenen prosentin lasku hakkuumäärissä poliittisen päätöksen seurauksena olisi merkittävä, sanoo Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan strategisen markkinoinnin ja johtamisen professori Petri Parvinen. ”Puun hinta tietenkin nousisi, mikä houkuttelisi hakkaamaan lisää melkein yhtä paljon, sekä Suomessa että muualla”, sanoo Parvinen.

”Mutta Suomessa pienennys aiheuttaisi negatiivisia päätöksiä teollisuudessa. Etenkin, koska stabiili toimintaympäristö on nimenomaan sitä, minkä takia metsäteollisuus Suomessa viihtyy”, sanoo Parvinen.

Negatiivisilla päätöksillä Parvinen tarkoittaa investointeja. Tarkemmin sanottuna sitä, että niitä ei tehtäisi.

Ei tulisi uusia metsätuotteita

Investoinneilla tarkoitetaan usein sijoittamista joko tutkimukseen ja tuotekehitykseen tai koneisiin, jotka kuluvat käytössä ja pysyvät kilpailukykyisessä kunnossa vain, jos niitä uusitaan ja korjataan kaiken aikaa. Investoinniksi katsotaan myös se, kun päätetään tuotantolaitosten tai pääkonttorin sijainnista, kun liiketoiminta muotoutuu uudelleen.

Parvisen mukaan investoinnit kärsisivät hakkuurajoituksista. Jos investoinnit tuotekehittelyyn hyytyisivät, se hyvin todennäköisesti tarkoittaisi, että ainakaan Suomessa ei enää etsittäisi uusia puupohjaisia tuotteita korvaamaan fossiilisten raaka-aineiden käyttöä tai muuten ympäristölle haitallisempia tuotteita. Niistä lupaavimpia – jos katsotaan sekä liikevaihtoa että volyymiä – ovat puupohjaiset tekstiilit.

Koneisiin ei välttämättä tarvitse investoida joka vuosi. Kuitenkin, kun niihin investoidaan, pyritään useimmiten parantamaan tuotantoprosesseja kaikin tavoin.
Tätä tehdään kaikkialla maailmassa. Jos nämä investoinnit jätetään jossakin maassa tekemättä, se ei näy kilpailukyvyssä heti, mutta myöhemmin kilpailukyky katoaa sitäkin varmemmin.

Petri Parvinen. Kuva: Erkki Oksanen
”Sokkeja kannattaa välttää. Siinä ei ole kyse teollisuuden nöyristelystä vaan globaalin maailmantalouden pelikirjan ymmärtämisestä”, sanoo professori Petri Parvinen. Kuva: Erkki Oksanen

Pieni marginaali kaataa isonkin hankkeen

Parvinen korostaa, että metsäteollisuus on pienten voittoprosenttien toimintaa. Sen kannattavuus ei koskaan ole suhteellisesti laskettuna suuri, mutta kun teollisuuden koko on suuri, myös voitot voivat olla euromääräisesti suuria.

Tätä voisi havainnollistaa kymmenen ja miljoonan euron investointien tuotolla. Kymmenen euroa tuottaa viiden prosentin tuotolla 50 senttiä vuodessa, mutta miljoona euroa tuottaa 50 000 euroa.

Kymmenen euroa on pieni investointi verrattuna miljoonaan. Se on helpompi uhrata kuin miljoona euroa, mutta jos yhteiskunta takaa miljoonan euron investoinnille vakaan toimintaympäristön, se tuottaa lopulta euroissa paljon enemmän.

Todellisuudessa erot ovat suuremmat. Metsäteollisuus on miljoonaan verrattuna tuhatkertaista, miljardiluokan liiketoimintaa. Mutta pienikin muutos tuotoissa voi viedä sen kannattavuuden.

”Kun päätöksen yksikkökoko on suuri, kuten sellutehdas, pääkonttori tai yrityskauppa, pienetkin erot ratkaisevat, koska absoluuttinen eurojen määrä on suuri”, sanoo Parvinen. Hänen mukaansa hyviä esimerkkejä tästä ovat taannoiset metsäteollisuuden tuotantolaitosten sulkemiset ja tuoreimpina myös investoinnit.

Pieni ero kuluissa, iso ero toiminnassa

Parvisen mukaan Suomen valtio on saanut valtavasti uusia verotuloja, koska meillä on 1–2 prosenttia pienempi yritysvero kilpailijamaihin nähden. ”Tämä jos mikä kertoo, että hyvin pienilläkin signaaleilla on iso merkitys”, sanoo Parvinen. Tässä mittakaavassa kymmenen prosentin hakkuuvähennys ei edes olisi pieni.
”Metsäteollisuus on suuren tuotannon ja suhteellisesti pienten tuottojen ala. Yhdenkin prosenttiyksikön heilahdus tuotannontekijöissä voi olla merkityksellinen”, sanoo Parvinen.

Tuotannon siirtely paikasta toiseen nopeassa tahdissa ei tietenkään ole edes mahdollista suuria koneita ja pääomia käyttävälle teollisuudelle. Mutta pitkän aikavälin vakaus vaikuttaa.

”Sokkeja kannattaa välttää. Siinä ei ole kyse teollisuuden nöyristelystä vaan globaalin maailmantalouden pelikirjan ymmärtämisestä. Esimerkiksi Ruotsi maksaa nyt kallista oppirahaa, kun Nordea siirtää pääkonttorinsa ja veronsa Suomeen”, sanoo Parvinen.

 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

2 kommenttia “Hakkuurajojen alentaminen olisi teollisuudelle signaali ja sokki: älkää investoiko” artikkeliin

Jukka Sihvola sanoo:

Nyt on tärkeää, että levitetään aktiivisesti informaatiota. Suomessa on paljon hankkeita, joilla pyritään korvaamaan muoviset esineet puulla. Puusta voi tehdä lisäksi esimerkiksi kangasta, proteiinia, ja jos tutkimuksia ei keskeytetä niin mäntyöljyllä korvataan kohta antibiootteja ja kuusesta tehdään pillereitä hoitamaan virtsatietulehduksia. Lisäksi voisi eri tilaisuuksissa kysyä eräiltä puolueilta, että jos nykyisillä hankkuilla Suomen metsien puumäärä kasvaa 20 miljoonaa kuutiota vuodessa, millä perusteilla hakkuita pitää vähentää. Ja jos kaikki metsät rauhoitetaan, niin hiilinielut tekevät kuperkeikan.

Hannes Mäntyranta sanoo:

Juuri näin. Näitä asioita poliitikoilta pitäisi kysyä metsien käyttöä ja ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa. Yksi hyvä kysymys on myös, mitä poliitikot ovat tehneet omassa kunnassaan puuraketamisen edistämiseksi. Sillä puurakentamisen edistäminen jos mikä on kunnallispoliitikkojen käsissä.

Kirjoita kommentti