Näkökulma

Metsäakateemikon blogi: Sellu on uusi Nokia

Kirjoittaja

Pentti Hyttinen

MMT Pentti Hyttinen toimi 1990-luvulla Päättäjien Metsäakatemian suunnittelijana ja ensimmäisenä johtajana. Sittemmin hän on työskennellyt EU:n komission metsäasiantuntijana, Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana ja Metsähallituksen pääjohtajana.

Syksyllä 1996 Kauppalehden Optiossa listattiin trendikkään johtajan tunnusmerkkejä. Ajan henkeen sopivimpana koulutuksena mainittiin Päättäjien Metsäakatemia. Kurssipalautteista päätellen tämä pätee edelleen, ja tokkopa tilanne tulee muuttumaan myöskään seuraavan 25 vuoden kuluessa.

Sitä vastoin metsään on mennyt ykköskurssin muistiinpanoihini kirjattu erään merkittävän vaikuttajan esittämä väite ”Tuskinpa Suomeen tullaan Rauman jälkeen enää koskaan rakentamaan uutta sellutehdasta”.

Kun Metsä Group julkisti päätöksensä Kemin biotuotetehtaan rakentamisesta, kättentaputusten säröäänenä kantautui jo Metsäakatemian syntyaikoina kuultu voivottelu siitä, ettemme osaa työstää runsaita puuvarojamme korkeamman jalostusasteen tuotteiksi.

Akatemian moniarvoiset alustukset, vierailukohteet ja keskustelut ovat auttaneet oivaltamaan, etteivät sellutehdasinvestoinnit ja korkeamman jalostusasteen tavoittelu ole joko-tai vaan sekä-että.

Sellu itsessään on korkean teknologian tuote. Sen tekeminen on ollut, ja näyttää tulevaisuudessakin olevan, vähintäänkin kohtuuhyvin kannattavaa liiketoimintaa.

Sellu on alusta puun korkeamman jalostusarvon innovaatioille. Se tarjoaa pohjan kehittää mitä erilaisempia tuote- ja palvelusovelluksia. Kännykästä jalostui insinöörien ja humanistien hyppysissä älylaite. On olemassa kaikki edellytykset sille, että innostuneet innovaattorit kehittävät sellusta tulevaisuuden älymateriaalin, joka sopii ratkaisuksi pulmaan kuin pulmaan. Sellu on uusi Nokia.

On myös hyvä muistaa kansakuntien suhteellinen etu. Taloustieteilijä David Ricardon mukaan kokonaistehokkuus tuotannossa on aina paras silloin, kun maat keskittyvät tuottamaan niitä tuotteita, joita niissä pystytään tekemään suhteellisesti parhaiten. Tiettyjä tuotteita on tarkoituksenmukaista tehdä lähellä raaka-ainelähteitä ja toisia lähellä kuluttajia.

Sellun viennillä vaurastuminen on kunniallisempaa kuin monen verrokkimaan tapa rikastua. Norjan lintukoto on rahoitettu pumppaamalla maailmalle fossiilista öljyä – halpa kilohinta, eikä järin ilmastoystävällistä. Esimerkiksi Ranska, Belgia, Hollanti ja Iso-Britannia ovat rikastuneet siirtomaista rahdatuilla mineraalivaroilla ja elintarvikkeilla sekä työvoimalla, joka on kotoutettu kiväärin avulla. Sveitsin vaurauden takana on epäeettisesti hankitun varallisuuden säilyttäminen kansallisten oikeuslaitosten ulottumattomissa.

Erityisen kunniakasta on sivistysvaltiomme tulevaisuuspainotteinen toiminta: vaikka Suomen puuvarojen käyttö on trendinomaisesti kasvanut, metsiin jäävä puumäärä ja myös sen vuotuinen kasvu ovat koko ajan lisääntyneet. Tämä ei ole syntynyt sattumalta, vaan on huippuunsa trimmatun metsäosaamisen tulos.

Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta. Suotuisan tulevaisuuden tekemiseksi tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua metsäsektorin tilasta ja kehitysvaihtoehdoista. Kysymyksiä ei voida ratkoa pelkästään alan sisäisinä asioina. Tarvitaan foorumeita, joilla voidaan keskustella avoimesti ja faktapohjaisesti yli yhteiskunnan eri sektoreiden.

Päättäjien Metsäakatemia luo pohjaa sille, että metsäsektori säilyy yöttömän yön alana. Aurinko lähtee aina uuteen uljaaseen nousuun painumatta välillä ollenkaan taivaanrannan taa.


Metsäakateemikon blogi kokoaa Päättäjien Metsäakatemia -kurssin käyneiden ”metsäakateemikkojen” metsäasioihin liittyviä näkökulmia. Metsäakatemian 25-vuotisen taipaleen kunniaksi, tämän vuoden kirjoituksissa visioidaan tulevaisuutta.

Tutustu muihin kirjoituksiin Metsäakateemikon blogissa täällä.

Siirry Päättäjien Metsäakatemian etusivulle.


Kirjoita kommentti