Metsäteollisuuden kuitulietteestä suuret edut maanviljelylle

Juuso Joona. Kuva: Hannes Mäntyranta|Rakennekuitua maanparannusaineeksi. Kuva: Hannes Mäntyranta

Metsäteollisuuden sivuvirroille löytyy jatkuvasti uutta käyttöä. Sivuvirtaverkostoon kuuluu usein myös muuta teollisuutta.

Sanonta ”biotalous on kiertotalouden vihreä moottori” tiivistyy Soilfood Oy:n toiminnassa. Yhtiö tuottaa maataloudelle maanparannusaineita muun muassa metsäteollisuuden jätteistä, jotka perinteisesti ovat menneet teollisuudessa energiantuotantoon.

Soilfoodin liikeidea tukee bio- ja kiertotalouden tavoitetta nostaa teollisuuden sivuvirtojen jalostusastetta. Polttamisen sijasta sivuvirrat hyödynnetään materiaalina tai korkealaatuisempana polttoaineena, kuten esimerkiksi Äänekosken biotuotetehtaalla, missä kuitulietteestä ja samalla maakunnan muustakin biojätteestä aletaan tehdä biokaasua liikenteen tarpeisiin.

Soilfood kutsuu itseään Suomen suurimmaksi ravinteiden kierrättäjäksi. Sen tavoitteena on korvata kaivoksista louhittavat, tuotantovaiheessa paljon fossiilista energiaa ja maaperän hiiltä kuluttavat ja usein ulkomaiset lannoitteet kotimaisilla, uusiutuvilla ja maaperän hiiltä lisäävillä valmisteilla.

Metsäteollisuus on yksi Soilfoodin verkoston osa. Kierrätyslannoitteiden ja kierrätettyjen maanparannusaineiden raaka-aineita syntyy kaikkialla, missä syntyy orgaanista jätettä: maataloudessa, yhdyskunnissa ja teollisuudessa.

Soilfoodin raaka-aineverkosto on laaja. Metsäyhtiöistä siihen kuuluvat Kotkamills, Metsä Group, Stora Enso ja UPM, energiayhtiöistä Gasum, Imatran Lämpö, St1 ja Haminan Energia. Lisäksi mukana on kunnallista jätehuoltoa, kuten Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY, Kouvolan vesi ja Kymenlaakson jäte.

Rakennekuitua maanparannusaineeksi. Kuva: Hannes Mäntyranta
Maanparannusaineena käytettävä rakennekuitu on hyvin kevyttä. Kuva: Hannes Mäntyranta

Soil food web tarvitsee apuamme

Maanparannuskuiduissa on kyse ”tärkeimmän urakkaporukkamme” auttamisesta, kuten asian ilmaisee agronomi Juuso Joona Soilfoodista. ”Siitä tulee yhtiön nimikin. Me tuemme maaperän eliöstön, soil food webin työtä”, Joona sanoo.

Maanparannuskuitu lisää maaperän hitaasti hajoavaa, eloperäistä ainesta. Se parantaa maaperän vedenpidätyskykyä siellä missä se on tarpeen, mutta myös läpäisykykyä esimerkiksi savimailla.

Se lisää maaperän pieneliötoimintaa, pidättää ravinteita, parantaa maan muokkautuvuutta, vähentää eroosiota ja sitä kautta lisää satoa ja vähentää päästöjä.

Soilfood on tutkinut tuotteitaan monin tavoin muun muassa Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa. Tutkimusten mukaan maanparannuskuidut vähensivät levitystä seuraavana keväänä valumaveden sameutta yli 70 prosenttia. Myös seuraavan syksyn nitraattihuuhtoutumat vähenivät yhtä paljon.

Toiminnasta hyötyy teollisuus, joka joka voi vähentää sekä kustannuksia että päästöjä, ja maatalous, joka saa paremmat ja tuottavammat pellot.

Samalla Suomen ravinneomavaraisuus kasvaa ja toiminta vieläpä hillitsee ilmastonmuutosta.

Juuso Joona. Kuva: Hannes Mäntyranta
Kasvinviljely on aina monokulttuuria, mikä köyhdyttää maan, ellei tehdä korjaavia toimia. Agronomi Juuso Joonan mukaan pellon ”soil food web” tarvitsee esimerkiksi rakennekuitua. Kuva: Hannes Mäntyranta

Toistaiseksi jätteen tuottaja maksaa

Toinen yhtiön tuote on rakennekalkki, joka valmistetaan teollisuuden jätekalkista. Rakennekalkki parantaa savimaan mururakennetta ja vähentää fosforin huuhtoutumista vesistöihin.

Kalkkia käytetään myös maaperän happamuuden neutralointiin. Kierrätetty rakennekalkki on Joonan mukaan yli 40 prosenttia tehokkaampaa kuin kaivoskalkki, mistä johtuen sen käyttömäärä on noin kolmanneksen pienempi kaivoskalkkiin verrattuna. Lisäksi kierrätetty rakennekalkki sisältää kasveille käyttökelpoista fosforia kolme kiloa tonnia kohti.

Toistaiseksi Soilfoodin tuotteiden loppukäyttöarvo ei riitä kattamaan käsittelyn, kuljetuksen ja levityksen kustannuksia. Siksi teollisuus maksaa Soilfoodille maksun siitä, että se ottaa raaka-aineen vastaan. Teollisuudelle koituva kustannus on kuitenkin aina pienempi kuin se, mikä syntyisi raaka-aineen polttamisesta tai viemisestä kaatopaikalle.

Joonan mukaan maksu riippuu siitä, kuinka paljon raaka-ainetta pitää jalostaa ja mitä siitä saa maanviljelijältä. ”Viljelijät maksavat suunnilleen ravinnesisällön verran. Kuljetus, maanparannus ja levitys tulevat kaupan päälle”, Joona sanoo.

Rakennekuidun levitystä pellolle. Kuvaaja: Hannes Mäntyranta, editointi: Anna Kauppi


Soilfoodin verkkosivu


 

Kirjoita kommentti