Metsäyhdistyksen blogi: Vuosi hautajaisista – vieläkö metsä puhuu?

Vilma Issakainen

Kirjoittaja on Metsäyhdistyksen nuorisoviestinnän suunnittelija.

Vuosi sitten istuimme Säätytalolla Metsä puhuu -hankkeen päätösseminaarissa. Paikalla oli noin sata metsäalan organisaatioiden edustajaa yrityksistä oppilaitoksiin, järjestöistä yhdistyksiin ja hanketta rahoittaneisiin säätiöihin. Tilaisuuden henki oli innostunut.

Enää ei puhuttu auringonlaskun alasta, kuten viisi vuotta takaperin hankkeen alkaessa. Nyt pohdittiin sitä, kuinka meidän metsäalan ammattilaisten jo tunnustamaa positiivista viestiä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti ja uskottavasti viedä Metsä puhuu -hankkeenkin kohderyhmälle, nuorille.

Tilaisuudessa kerrottiin hankkeen evaluoinnin tuloksista. Niiden mukaan erityisesti arvostettiin kokeiluja joille kaivattiin jatkoa muodossa tai toisessa. Huomionarvoista oli, että Metsä puhuu -työtä eivät ohjanneet yritysidentiteetin brändinvartijat eivätkä kiire ja tulostavoitteet. Nuorisoviestintää saatiin tehdä täysipäiväisesti ja niin rohkeasti irrotellen kuin suinkin uskallettiin. Välillä mentiin syteen ja saveen muidenkin puolesta.

Päätösseminaarissa tehtiin ryhmätöitä, joiden tuloksista muodostettiin kaksi listaa: verkostossa toimijan checklist ja 31 ideaa nuorisoviestintään, joista kuka vaan voisi ottaa vastuun (listat liitteenä alla). Löysin tiedostot arkistoja penkoessani ja heti heräsi uteliaisuus: Missä nyt mennään? Millaista oli nuorisoviestintä metsäalalla vuonna 2015? Innostuiko joku tekemään jotain uutta? Kylvikö Metsä puhuu -hanke kokeilukulttuurin siemenen?

Kirjoitin kaikille päätösseminaariin osallistuneille kirjeen, jonka lopussa oli kysymys:

”Olisi mielenkiintoista koota ajatuksianne menneestä vuodesta näihin listoihin peilattuna. Vuosi sitten tunnelma oli innostunut, miltä nyt tuntuu? Onko joku ideoista toteutunut tai oletteko keksineet jotakin aivan muuta uutta nuorta kohderyhmää ajatellen? Veikö kiire motivaation mukanaan? Toimivatko nuorisoviestinnän verkostot?”

Sain kolme vastausta.

Tässä kirjoituksessa ajattelin alun perin kertoa, mitä uutta ja ihmeellistä vuonna 2015 tapahtui. Saamani vastaukset eivät aivan riittä taustaksi suunnittelemalleni jutulle. Varsinkaan kun ”…kiire on rajoittanut luovaa ajattelua koulu- ja nuorisotyössä, eikä mitään uutta ole syntynyt.”

Edellinen lainaus ja alhainen vastausprosentti ei tietenkään – toivottavasti – kerro koko totuutta.

Jo pelkästään me täällä Metsäyhdistyksessä olemme tehneet inspiroivaa yhteistyötä lukuisten alan toimijoiden kanssa. Verkostomme eivät yllä kaikkialle, emmekä varmasti kuule kaikesta siitä, mitä nuorisoviestinnän saralla metsässä on meneillään, emme vaikka kyselisimme perään.

Nyt kun metsien ja puun käytön mahdollisuuksista puhutaan kaikkialla ja tulevaisuus näyttää valoisalta, on entistä tärkeämpää näyttäytyä nuorille mielenkiintoisena työnantajana. Vuonna 2015 metsäala on ollut entistä näkyvämmin esillä erilaisissa nuorille suunnatuissa tapahtumissa, kuten rekrytointimessuilla. Toisaalta on sattunut joitakin muun muassa sosiaalisessa mediassa puhuttaneita hutejakin.

Metsäyhdistyksen nuorisoviestintätiimin vuoteen mahtui niin ikimuistoista uuden kokeilemista kuin jo perinteeksi muodostuneita projekteja ja vuosikymmenestä toiseen vuosittain toteutettavia klassikoita, joista mitään emme olisi pystyneet toteuttamaan ilman laajoja, hyvin toimivia verkostoja. Tarvitaan niin pitkäjänteistä työtä kuin uusia avauksiakin.

Nuoret ovat fiksuja ja tiedostavia. Sosiaalinen media on armoton, mutta tarjoaa mahdollisuuksia. Vuonna 2016 tulemme jälleen kokeilemaan, miten voisimme hyödyntää uutta mediaa niin, että nuorille suunnattu viesti menee oikeaan osoitteeseen. Lisäksi haluaisimme kuulla ja kertoa kaikesta siitä, mitä alalla tapahtuu: missä nuoria kohdataan ja mitä heidän kanssaan tehdään.

Haluaisimme jakaa ja haastaa muutkin jakamaan hyviä käytäntöjä ja kokemuksia esimerkeiksi ja malliksi entistä kattavammin, ja kuulla ja kertoa niistäkin jutuista, joissa emme ole itse mukana. Uskomme, että oman innostuksen ja innostavien kohtaamisten muillekin näkyväksi tekeminen inspiroisi kokeilemaan uusia tapoja tavoittaa nuoria. Saatanpa toistaa kysymyksen taas vuonna 2016. Pitäkää siis ääntä tekemisistänne.

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Kirjoita kommentti