Haukion puvulla on pitkä historia – puutekstiilille arvokasta näkyvyyttä

Sirpa Välimaa. Kuva: Anna Kauppi|Rouva Jenni Haukion puvun Linnan juhliin tänä vuonna suunnittelivat Aalto yliopiston opiskelijat Emma Saarnio ja Helmi Liikanen. Kuva: Eeva Suorlahti

Tasavallan Presidentin puolison, rouva Jenni Haukion itsenäisyyspäivän juhlapukuvalinnan takana on pitkä polku kehitystyötä. Puku valmistetaan puupohjaisesta tekstiilistä Aalto-yliopistossa.

Stora Enson liukosellun tuotepäällikkö Sirpa Välimaa on innoissaan. ”On tässä sitäkin mietitty, perustammeko Uimaharjuun kisakatsomon, kun Linnan juhlat alkavat. On todella upeaa nähdä, kuinka 51 vuotta nuori tehtaamme saa liukosellun ja uuden teknologian kautta aivan uuden elämän”, Välimaa hehkuttaa.

Rouva Jenni Haukion puvun kangas syntyy Stora Enson Uimaharjun-tehtaalla valmistetusta liukosellusta Ioncell-menetelmällä. Sellu liuotetaan, kehrätään kuiduiksi, karstataan, kehrätään langaksi ja valmistetaan kankaaksi Aalto-yliopistossa.

Idean Haukiolle tehtävästä Ioncell-puvusta sai Aalto-yliopiston entinen rehtori Tuula Teeri. Haukio kiinnostui mahdollisuudesta tukea kestävää kehitystä edistävää suomalaista tutkimusta ja nuoria, lahjakkaita suunnittelijoita.

Haukion puvun suunnitteli Aalto-yliopiston muoti- ja vaatetussuunnittelun opiskelija Emma Saarnio ja kankaan suunnittelusta vastasi hänen työparinaan tekstiilisuunnittelun opintoihin keskittynyt Helmi Liikanen.

Kaupan hyllylle Ioncell-kangasta voi odottaa ehkä kuuden vuoden kuluttua. Toistaiseksi siitä on tehty vain näytekappaleita, joista Ranskan presidentti Emmanuel Macronille hänen Suomen-vierailunsa aikana viime kesänä lahjoitettu huivi on ehkä kuuluisin.

Myrkyt korvataan ionisella nesteellä

Uimaharjun tehtaan liukosellun raaka-aineena on lähialueen koivu. Tehtaan tuotanto menee lähes kokonaan Aasiaan, missä siitä valmistetaan viskoosia.

Paperisellun ja liukosellun valmistusprosessit eivät eroa suuresti toisistaan. Aluksi puut kuoritaan, haketetaan ja keitetään, jolloin puun kuidut irtoavat toisistaan. Paperisellun valmistuksessa keittoliemestä poistetaan ligniini ja uuteaineet, mutta liukosellun valmistuksessa erotetaan näiden lisäksi myös hemiselluloosa, jolloin tuloksesta saadaan puhtaampaa.

Kun liukosellusta aletaan tehdä kangasta, sellu pitää ensiksi liuottaa. Viskoosi tehdään liukosellusta liuottamalla se kemiallisilla liuottimilla, jotka saattavat olla hyvinkin myrkyllisiä.

Yhteishankkeessa on mukana myös Helsingin yliopisto, missä on kehitetty Ioncell-menetelmässä käytettävä ioninen neste, jolla liukosellu liuotetaan. Neste on kokonaan myrkytön. Menetelmällä voi valmistaa tekstiiliä myös tavallisesta paperisellusta.

Sirpa Välimaa. Kuva: Anna Kauppi
Stora Enson liukosellun tuotepäällikkö Sirpa Välimaa, itsekin Ioncell-huiviin pukeutuneena, kehuu kangasta monin sanoin. ”Se kiiltää kauniisti, hengittää ja tuntuu miellyttävältä. Se imee kosteutta kuin puuvilla ja kun siihen painetaan väriä, väriaineen tarve on yhtä vähäinen ja jälki yhtä hyvä kuin polyesterillä.” Kuva: Anna Kauppi

Puukuidulla on lukuisia etuja

Kangasta syntyy, kun liuotetussa sellussa olevat kuidut ensiksi kehrätään ”yhteen” ja pidemmiksi ja sitten muokataan samansuuntaisiksi, eli karstataan. Karstauksen jälkeen pidennetyt kuidut voidaan kehrätä langaksi tavallisten tekstiilikuitujen tapaan. Liuotin otetaan talteen ja käytetään uudelleen.

Ioncell-menetelmällä saatava tekstiilikuitu on vahvaa. Puupohjaisena kuitu on uusiutuvaa ja biohajoavaa eikä siitä irtoa mikromuoveja.
Kun puuvillakilon valmistus vaatii 140 litraa vettä, puupohjaisella tekstiilillä vastaava luku on vain 26. Lisäksi puuvillan tarvitsema vesi on suurelta osin keinokastelulla tuotettua, kun taas puu kasvaa luonnonsateilla. Eikä puun kasvattaminen kilpaile ruoantuotannon kanssa peltopinta-alasta, niin kuin puuvilla.

Puutekstiili on hyvä myös tuotteena. Se kiiltää kauniisti, hengittää ja tuntuu miellyttävältä. Se imee kosteutta kuin puuvilla ja kun siihen painetaan väriä, väriaineen tarve on yhtä vähäinen ja jälki yhtä hyvä kuin polyesterillä.

Yksin Suomi voisi korvata kolmanneksen maailman puuvillasta

Tällä hetkellä lähes 70 prosenttia maailman tekstiilikuiduista on öljypohjaisia ja lähes 30 prosenttia luonnonkuituja. Vajaa seitsemän prosenttia on puupohjaisia, kuten viskoosia. Markkinoiden ja puutekstiilin potentiaalia kuvaa, että pelkästään suomalainen sellu voisi korvata kolmanneksen maailman puuvillasta.

Ioncell-yhteistyöhanke, jossa Stora Enso on mukana, on vain yksi hankkeista, joissa etsitään uusia menetelmiä tehdä puupohjaisia tekstiilejä. Useat muutkin metsäyhtiöt tutkivat asiaa jopa kymmenien miljoonien eurojen panostuksilla, myös suomalaiset.

Stora Ensossa työ aloitettiin jo vuonna 2009 osana suurempaa kehityshanketta. Liukosellun tuotanto käynnistettiin Uimaharjussa vuonna 2012.

Yhtiön luottamus puutekstiileihin on vahva. Esimerkiksi Uimaharjun tehtaalla paperisellun valmistus aiotaan lopettaa ja siirtyä kokonaan tekstiiliteollisuuden käyttämän liukosellun valmistajaksi ensi vuoden aikana.

Yksi tulevaisuuden kehityssuunta voi olla, että kuidunkehruu yhdistetään liukosellun tuotantoon jo Uimaharjun tehtaantontilla. Näin vain karstaus ja tekstiililangan kehräys tehtäisiin muualla.

Emma Saarnio ja Helmi Liikanen. Kuva: Eeva Suorlahti
Rouva Jenni Haukion puvun Linnan juhliin tänä vuonna suunnittelivat Aalto yliopiston opiskelijat Emma Saarnio ja Helmi Liikanen. Kuva: Eeva Suorlahti

Juttua on muutettu 7.12.2018: Pääkuva on siirretty jutun loppuun ja korvattu kuvalla itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolta.


Aiemmin forest.fi:ssä:

Puukuitutekstiilejä kehitetään useissa hankkeissa – luvassa on valtavat markkinat

Ceres kehittää metsäbiomassasta korkeanarvon tuotteita – metsäalan osuus kansantuotteesta kaksinkertaistuisi ja ilmastokin hyötyisi

Metsä Fibren tekstiili-innovaatio uuteen yhtiöön


 

Kirjoita kommentti