Juha Kuisma: Ilman metsiä Suomi loppuisi Oulun korkeudella

Metsäpäivien Metsä ja me -seminaarissa puhuneen tietokirjailija Juha Kuisman mukaan suomalaiset saavat kiittää metsiä niin kansan koosta, tasavallasta kuin hajautetusta korkeakoululaitoksestakin.

Kaskikulttuurin avulla suomalaiset levittäytyivät koko maahan ja ruokaa riitti nälkäisille ihmisille. Kaskikulttuuria ei olisi syntynyt ilman runsaita metsävaroja. ”Ilman metsiä Suomi loppuisi Oulun korkeudelle ja meitä olisi vain miljoona, kuten virolaisia”, Juha Kuisma sanoi Metsäpäivillä 6.11.

Sana metsä tarkoitti ennen välitilaa; se kuvasi sitä, että kylien ulkopuoliset alueet olivat kaikkien käytössä. Talot, karja ja pellot eli oman työn tulokset kuuluivat yksityisomistukseen.

Tilanne muuttui isojaossa, jossa metsät jaettiin talonpojille. Tässä jaossa ei onnistuttu missään muualla Euroopassa, Kuisma muistutti. Kun puuta jalostava teollisuus sitten kehittyi, talonpoika sai osansa puun myyntituloina. Näillä rahoilla he kouluttivat lapsensaja loivat perustavan demokraattiselle Suomelle.

Ilman isojakoa Suomesta olisi tullut luokkayhteiskunta ja myöhemmin ensimmäisen maailmansodan tuoksinassa sosialistinen maa, Kuisma väittää.

Metsäteollisuus levittäytyi ympäri Suomen. ”Sen varaan voitiin rakentaa hajautettu korkeakoululaitos: maakunnat pystyivät työllistämään korkeasti koulutetun väen”, Kuisma sanoi, ja jatkoi: ”Koko maan kattava yliopistolaitos on edelleenkin Suomen suurin vahvuus, tulee maailmantaloudessa eteen mitä tahansa.”

Biotalous vahvistaa tasavaltaa

Suomalaisten metsäsuhde on hänen mukaansa heijastunut yhteiskunnan suuriin valintoihin, kuljettuun taloushistorian kehityspolkuun sekä nykyiseen elämäntapaan, jossa metsässä oleskelu on yksipuolisen asumisen ja yksipuolisen työn vastalääkettä.

Kuisma uskoo, että biotalouden toteutuminen johtaa hitaaseen mutta mielenkiintoiseen muutokseen. Koska biomassat jakautuvat suhteellisen tasaisesti, tulee halvan öljyn syövyttämä yhteiskuntasopimus muuttumaan tavalla, joka vahvistaa tasavaltalaisuutta ja alueellisia yhteisöjä.

Kuisman teesi on, että pitkällä aikavälillä yhteiskunnan rakenne ja päätöksentekotapa heijastaa sen käytössä olevia luonnonvaroja. ”Metsä on ollut ja tulee taas jatkossa olemaan yhteiskunnallisiin oikeuksiin ja vapauksiin asti vaikuttava resurssi”, Kuisma sanoi.

OP-Pohjolan johtaja Panu Kallio muistutti seminaarissa, että metsillä on yksityisille ihmisille edelleen suuri taloudellinen merkitys. Yksityisen metsäomaisuuden arvo on noin 40 miljardia euroa. Metsien tuotto on myös vakaa. Vaikka metsän nimellistuotto on viisi prosenttia, se vaihtelee vain vähän vuosien välillä verrattuna esimerkiksi osakkeiden tuottoon.

Isojaon ja kansakoululaitoksen syntymisen jälkeen maailma on tullut monimutkaisemmaksi. Samoin on käynyt myös termeille, joilla metsistä puhutaan. Yksi niistä on ekosysteemipalvelut. Ympäristöpolitiikan dosentti Eeva Primmer Suomen ympäristökeskuksesta vertasi termia ihmiskehoon.

Jos keskittyy vain lihasten huoltoon, voi muu kroppa romahtaa. Samoin on ekosysteemien ihmiselle tuottamien erilaisten palvelujen laita. Vain yhteen palveluun – puun tuotto, luonnonsuojelu, veden puhdistus – tai ekosysteemin – vesi, metsä, pelto – keskittyminen voi vahingoittaa kaikkia.

Viisaassa metsäluonnon hyödyntämisessä tunnistetaan riippuvuudet, hyödynnetään tutkimusta ja hallitaan toiminta kestävällä tavalla, Primmer summasi.