Kansainvälinen tyttöjen päivä: Keniassa tasa-arvo edistyy metsätöissä


Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen nuorisoviestinnän johtava asiantuntija.

YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää juhlistetaan tänään 11. lokakuuta. Se muistuttaa meitä tyttöjen oikeudesta itsensä toteuttamiseen, opiskeluun, koulutukseen, ammatin valintaan ja vapaaseen kumppanin valintaan. Kaikille tytöille nämä oikeudet eivät ole vieläkään itsestäänselvyyksiä.

Viime keväänä vierailin Keniassa kahdessa osuuskunnassa, joissa metsänviljely oli avain naisten tasa-arvoisempaan elämään. Osuuskunnissa suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö Food and Forest Developement (FFD) tukee pienmetsänomistajia paremman toimeentulon saavuttamiseksi.  Näissä osuuskunnissa on kiinnitetty erityistä huomiota naisten osallistumiseen.

Vaikka Kenian hallinto kannustaa tyttöjä opiskeluun ja naisia työskentelemään ja yrittämään, todellisuus on vielä usein toinen. Tyttöjen tehtävä on opiskelun sijaan avioitua ja hankkia lapsia. Osassa yhteisöjä jopa 13-vuotiaiden tyttöjen naittaminen on hyväksyttyä. Monissa yhteisöissä naisille kuuluu perinteisesti kotityöt, kun taas mies nähdään perheessä ”kuninkaana”, joka omistaa kaiken, mukaan lukien maan ja sadon. Vaikka perheen äiti ansaitsisi rahaa, ei hän välttämättä saa pitää sitä itse. Samanlaista oli Suomessakin viime vuosisadalla. Vasta 1930-luvulla nainen sai pitää oman palkkansa. 

Vierailemissani osuuskunnissa oli toisin. Naisia kannustettiin aktiivisesti osallistumaan osuuskunnan toimintaan. Haastattelin Murangassa osuuskunnan naisjäseniä ja Kiambussa miehiä, joita oli valmennettu edistämään naisten ja lasten tasa-arvoa. 

Murangassa oli mukana leskiä ja yksinhuoltajia, joita yhteisössä yleensä hyljeksittiin. Eräs leski kertoi, miten osuuskunnan miespuolinen puheenjohtaja oli pyytänyt jo osuuskuntaan liittynyttä naista houkuttelemaan hänetkin mukaan toimintaan. Nyt hän tunsi olevansa osa yhteisöä.  Hän oli oppinut hoitamaan puita, valitsemaan tuottoisia lajeja ja tekemään sekä miesten että naisten töitä. ”Olen sekä mies että nainen”, hän totesi ylpeänä.

Osuuskunnan jäsenillä on omat pienet tilat, joilla he yleensä harjoittavat peltometsäviljelyä. Näin pieneltä alalta saa sekä ruokaa että puuta energia- ja rakennuskäyttöön. Osuuskunnilla on omat taimitarhat, joiden puuntaimien myynnistä osakkaat saavat paremman hinnan kuin myydessään omia taimia yksin. Osuuskunnan jäsenillä on myös mahdollisuus ottaa lainaa tilojensa kehittämiseen.

Naisten mukaan koulutukset ovat erittäin tärkeitä: ne antavat tietoa heidän omista oikeuksistaan, oman tilansa hoitamisesta, puiden kasvatuksesta ja ennen kaikkea taloudenpidosta. Koulutukset pidettiin yhdessä sekä miehille että naisille, ja niiden avulla miehet alkoivat ymmärtämään, että naisilla oli oikeuksia ja tietoa omista oikeuksistaan.

Eunice Irumgu (vas.) ja Mary Muchiri ovat osuuskunnan jäseniä Lima Lindan taimitarhassa Kenian Murangassa. Kuva: Sirpa Kärkkäinen

Keskustelin Advocates for social change -organisaation Albert Makabiran kanssa ja hän kertoi, kuinka tärkeää on saada ruohonjuuritason miesjohtajat sitoutumaan naisten ja tyttöjen tasa-arvon edistämiseen yhteisöissään. Organisaatio järjestää miehille koulutusta, jonka toivotaan sitouttavan miehiä tasa-arvon edistämiseen.

Kiambussa kysyin miehiltä, mitä hyötyä he olivat saaneet vaimonsa osallistumisesta osuuskunnan toimintaan. Monet vastasivat, että kotona vallitsi nyt rauha. Perheillä oli enemmän rahaa, koska naiset käyttivät ansaitsemansa rahat perheen yhteisiin menoihin. Myös naiset kertoivat perheen ilmapiirin parantuneen, ja että oma tili oli kohottanut heidän itsetuntoaan.

Naisten vastauksissa toistui, kuinka he parantuneiden tulojen ja koulutuksensa avulla pystyivät kouluttamaan myös tyttäriään. He halusivat tarjota lapsilleen koulutuksen, jotta nämä voivat toteuttaa omia toiveitaan elämässään. Itsenäiset naiset ymmärtävät ja kannattavat tyttöjen kouluttamista.

Kirjoita kommentti