Luontomatkailua potkitaan kehittymään – edes sen suosiota ei tiedetä
Luontomatkailuun ja sen tuottoon suhtaudutaan edelleen väheksyen. Tänään julkistettu selvitys luontomatkailun kehittämistarpeista korostaa tarvetta purkaa epäilyjä.
Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- ja matkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi -hanketta vetäneen professori Liisa Tyrväisen mukaan luontomatkailun kehittämiseen liittyy edelleen monia ennakkoluuloja. Tänään julkistettu työ voisi purkaa näitä ennakkoluuloja.
Liiketoiminnan kehittämiseen työ tarjoaa tuttuja reseptejä, kuten innovaatioita ja rahoituksen kehittämistä, mutta myös vuosittaista matkailun innovaatiotapahtumaa. Parhaiden toimintatapojen jakaminen kehittäisi niin itse liiketoimintaa kuin sen toimintaympäristöäkin.
Luontomatkailua tehdään useimmiten toisten metsissä. ”Se on yleensä kahden kauppa, yrittäjän ja maanomistajan”, sanoo Tyrväinen.
Oleellinen osa liiketoiminnan osaamista on matkailun sovittaminen metsän muuhun käyttöön. Eikä se ole vain rahakysymys.
”Matkailuyrittäjän ja metsänomistajan ymmärrys toistensa liiketoiminnasta ei aina ole paras mahdollinen. Yhteensovittamisessa tarvitaan välittäjiä, jotka ymmärtävät molempien tarpeita”, Tyrväinen sanoo.
Missä metsänomistaja?
Metsänomistaja näkyy selvityksessä kovin vähän. Tyrväisen mukaan tämä on näköharha: iso osa tausta-aineistosta on koottu nimenomaan metsänomistajien mielipiteitä kuuntelemalla.
”Sitä paitsi, tarkoituksena oli nimenomaan luontomatkailuyrittäjän liiketoiminnan kehittäminen. Metsänomistajien tarpeita on selvitetty toisaalla”, Tyrväinen sanoo.
Sitä, että hankkeen tuloksia esittelevään seminaariin ei pyydetty yhtään metsänomistajatahon puheenvuoroa Tyrväinen pitää epäonnistumisena. Osallistujajoukko kun on muutenkin suuri eikä viestintäkään oikein onnistunut.
Metsänomistajat kuitenkin suhtautuvat luontomatkailuun yleensä positiivisesti. ”Meillä ei ole mitään luontomatkailua vastaan, päinvastoin”, sanoo metsäjohtaja Juha Hakkarainen MTK:sta.
”Mutta matkailun tuominen yksityismetsiin edellyttää yhteensovittamista ja silloin on kyse sopimuksellisuudesta. Tätä ei voi hoitaa muuten kuin sopimalla metsänomistajan kanssa”, Hakkarainen sanoo.
Luontomatkailun määrää ei tunneta
Selvitys haluaa myös kehittää luontomatkailun tilastointia ja seurantaa. Esimerkiksi luontomatkailun osuutta matkailun kysynnästä ei tiedetä eikä sitä seurata millään tavoin.
Myöskään luontomatkailun rahankäyttöä ei mitata. Ei siis tiedetä, millaisiin menoihin matkailijat rahaa käyttävät, mikä siitä voidaan tulkita luontomatkailun rahankäytöksi tai missä päin Suomea rahaa käytetään.
Samat haasteet todettiin jo 15 vuotta sitten valmistuneessa, luontomatkailua koskeneessa Vilmat-tutkimuksessa. Tyrväinen myöntää tämän osittain todeksi.
”Tilastointia ei ole voitu kehittää tyydyttävällä tavalla, koska siihen ei yksinkertaisesti ole ollut saatavilla rahaa”, Tyrväinen sanoo. Rahaa on vaikea saada niin kauan kuin luontomatkailu laitetaan metsien käytössä luokkaan ”muut”.
Tietoa aiotaan kuitenkin hankkia aika yksinkertaisella tavalla: lisäämällä matkailukyselyihin kysymys, onko matkan pääasiallinen syy luontomatkailu. Näin saataisiin selville paitsi luontomatkailun osuus matkailun kokonaismäärästä, myös esimerkiksi luontomatkailun työllistävyys.
Matkailuympäristöjä on kehitettävä
Selvitys esittää myös luontomatkailun ympäristöjen kehittämistä. Palveluita halutaan tarjota luontokohteissa, jotka soveltuvat luontomatkailuun parhaiten.
”Ei luonnontuotteitakaan voi kerätä siellä, missä niitä ei kasva. Yhtä lailla kaikki metsätkään eivät ole matkailun kannalta kiinnostavia. Kun tätä ei voi muuttaa, ajatuksemme on, että kehitetään matkailua siellä, missä sille on edellytyksiä”, sanoo Tyrväinen.
Usein näin onkin. Luontomatkoja järjestetään paljon Lapissa ja Kuusamossa, missä metsät ovat siihen sopivia.
Kun sopivia metsiä ei ole kaikkialla, niistä saattaa jopa tulla pula. ”Kysyntä saattaa kasvaa suureksi siellä missä niitä on”, Tyrväinen sanoo.
Yhtenä keinona ympäristön kehittämisessä mainitaan kokeilut. Niitä varten pitäisi kuitenkin selvittää, mitä matkailijat oikeasti arvostavat ja millaisin toimin matkailukohteiden imagoa nimenomaan matkailijan silmissä todella voisi parantaa.
Yhteensovittamisessa on tutkittavaa
Selvityksessä käsitellään mitä moninaisimpia hankkeita, jotka toteutuessaan vähentäisivät hakkuita, eli markkinoille tulevan puun määrää. Tämän vaikutuksia on arvioitu vain metsänomistajan kannalta.
Markkinapuun väheneminen askarruttaa kuitenkin myös metsäteollisuutta, vaikka luontomatkailuun suhtaudutaankin myönteisesti. ”Ehdottomasti. Me suhtaudumme positiivisesti metsien eri käyttötapojen yhteensovittamiseen”, sanoo metsäjohtaja Tomi Salo Metsäteollisuus ry:stä.
Salon mukaan vaikutukset metsien kestävän käytön kokonaisuuteen pitäisi kuitenkin selvittää. Samaa mieltä on Hakkarainen.
”Kyllä, vaikka yksittäisen metsän käytöstä päättääkin sen omistaja. Hänellä tietenkin on oikeus ottaa se korvaus mikä on saatavilla, tuli se sitten puiden myynnistä tai niiden säästämisestä”, sanoo Hakkarainen.
Samaa haluaa Tyrväinen ja kysyy, miten luontomatkailu tulisi järjestää, jotta vaikutukset muihin elinkeinoihin olisivat mahdollisimman vähäiset. ”Tässä on aivan varmasti selvitettävää. Mutta toistaiseksi tällaiseen ei ole saatu resursseja”, sanoo Tyrväinen.
Luontomatkailuselvityksen tekivät Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Itä-Suomen yliopisto. Sen tilasi valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta.
Kirjoita kommentti