Metsäakateemikon blogi: Käynnissä on suuri ilmastollinen sopeutumishaaste

Myrskyt kuormittavat yhteiskuntaa. Ne näkyvät paitsi tuhoina metsissä, myös esimerkiksi sähkönjakelun häiriöinä, pelastustoimen tehtävinä ja lopulta vakuutusyhtiöiden toiminnassa. Suurin osa energiajakelun häiriöistä johtuu myrskyistä ja muista luonnonilmiöistä. Monet muistavat vielä hyvin syys- ja talvimyrskyt Pyryn ja Janikan (2001), Tapanin ja Hannun (2011) sekä helteisen kesän 2010 päättäneet rajuilmat Astan, Veeran, Lahjan ja Sylvin tai Kiira-rajuilman tältä vuodelta. Lisäksi viime aikoina olemme saaneet seurata hirmumyrskyjen tuhovoimaa muun muassa Karibian alueella ja Yhdysvalloissa.

Ilmatieteen laitos seuraa ja ennustaa vaaraa aiheuttavia säätilanteita, kuten myrskyjä ja rajuilmoja sekä antaa tarvittaessa varoituksia sään vaarallisuudesta. Talviaikaan matalapainemyrsky voidaan ennustaa parhaimmillaan jopa yli kymmenen vuorokautta etukäteen, kesällä ennakkovaroitusaika on sääolosuhteista johtuen tyypillisesti lyhempi. Kun Ilmatieteen laitos nostaa vaaratasoa ja alkaa viestiä suuremmasta vaarasta, kannattaa varoituksia seurata tiiviisti, koska varoitukset tarkentuvat aina vaaran lähestyessä.

Sääennusteita laativat meteorologit arvioivat myös myrskyjen vaikuttavuutta: viranomaisille tehdään etukäteen arvioita muun muassa puiden kaatumisesta ja vaikutuksista sähköverkkoon. Nyrkkisääntönä sääherkillä toimialoilla voisi sanoa, että ennakkovaroitusaika on vuorokaudesta kahteen. Ennakkovaroitusaika on aika, johon eri toimialojen varautumisprosessit pitää suhteuttaa: kyse on onnettomuuksiin varautumisesta eli sopeutumisesta ilmasto-olosuhteisiin.

Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita ja vaikuttaa eri toimialojen sopeutumistarpeeseen. Ilmakehän hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu aiheuttaa ennen kaikkea ilmakehän ja merien lämpenemistä. Tällä lämpenemiskehityksellä on suoria ja epäsuoria vaikutuksia moniin yhteiskunnan toimintoihin.

Suomen osalta on erityisen tärkeää huomata, että pohjoiset alueet lämpenevät enemmän kuin maapallo keskimäärin. Esiteollisista ajoista alkaen globaali ilmasto on nyt lämmennyt noin yhden asteen. Samaan aikaan Suomen ilmasto on lämmennyt yli kaksi astetta. Arvioiden mukaan Suomessa lämpenemiskehitys ilman hillitseviä toimia johtaa vielä voimakkaampaan lämpenemiseen.

Sääilmiöiden osalta varsinkin sateisuus muuttuu. Sademäärät kohoavat, sadepäiviä on useammin, rankkasateet voimistuvat ja tulvariskit kasvavat. Sateen olomuoto on talvisin useammin vetinen maan etelä- ja keskiosissa, ja vastaavasti raskaampaa lunta voi sataa maamme itä- ja pohjoisosiin. Jäätävien sateiden riski lumiriskialueilla kasvaa myös. Myrskytuulten odotetaan voimistuvan merialueillamme sekä etenkin maamme länsi- ja eteläosissa. Viranomais- ja pelastusyhteistyötä rakennetaankin tämä riski tiedostaen yli maiden rajojen.

Suomen sää on hyvin vaihtelevaa. Vuodet eivät tunnetusti ole veljiä keskenään. Ilmatieteen laitos on mitannut Suomen ilmastoa järjestelmällisesti jo yli 150 vuotta. Kun Suomen ilmastoa tarkastellaan keskiarvojen kautta, huomataan esimerkiksi, että 1850-luvulta alkaen jokainen vuosikymmen on ollut Suomessa keskimäärin lämpimämpi kuin edellinen vuosikymmen. Tähän mennessä Suomessa lämpeneminen on tapahtunut ennen kaikkea talviaikaan. Vastaavasti kasvukausi on pidentynyt, mikä näkyy esimerkiksi metsien kasvussa.

Meillä on käynnissä suuri ilmastollinen sopeutumishaaste, jonka merkitys voi olla eri toimialoilla hyvin erilainen. Esimerkiksi metsien kannalta lämpimät talvet ja routa vaikuttavat tutkimusten mukaan merkittävästi siihen, miten metsät reagoivat voimakkaisiin myrskytilanteisiin tulevaisuudessa. Lämpimät, roudattomat ja lumettomat talvet ovat myös riski puiden terveydelle ja ne hankaloittavat korjuutoimia. Myrskyistä johtuvista metsätuhoista voi puolestaan edelleen seurata hyönteistuhoepidemioita sekä metsäpalovaaran kasvua. Muuttuviin olosuhteisiin on siis varauduttava. Biotalouden menestys vaatiikin uudenlaista riskien hallintaa, koska ilmastonmuutos muuttaa myös riskejä. Uudet riskit on syytä huomioida, kun arvioidaan biotalouden mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hillinnässä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Pariisin ilmastosopimuksessa on sovittu tavoitteesta rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen tai jopa alle puolentoista asteen. Tällä hetkellä globaali lämpeneminen lähestyy vääjäämättä tuota puolentoista asteen rajapyykkiä, eikä ole syytä olettaa, että kehitys pysähtyisi siihen. Lämpenemiskehityksen oletetaan loiventuvan vasta tämän vuosisadan loppupuoliskolla, edellyttäen että globaali yhteiskunta pystyy toteuttamaan tarvittavat päästövähennykset.