Metsätytöt tarvitsevat luvan olla tyttöjä – ala on mieskeskeisimpiä Suomessa

Tommi Hoikkala, tutkimusprofessori Nuorisotutkimusverkosto. Kuva: Vilma Issakainen|Yliopistotutkija Tuula Joro, Itä-Suomen Yliopisto. Kuva: Vilma Issakainen|Kuvakaappaus kuorma-autonkuljettaja Jonna Matikaisen Instagram-sivulta.

Metsäala on kohtaamassa ennennäkemättömän työvoimapulan. Alan houkuttelevuutta on lisättävä monissa kohderyhmissä. Ehkä tärkein niistä ovat tytöt ja nuoret naiset.

Metsäalaa opiskelemaan tulevat naiset joutuvat sopeutumaan miesvaltaiselle alalle nuorina, silloin kun identiteetti ja sukupuoli osana sitä, on vielä muotoutumassa. ”Olisi tärkeää, että tytöt saisivat olla tyttöjä ja olla siitä ylpeitä”, sanoo yliopistotutkija Tuula Joro Itä-Suomen yliopiston Naisista voimaa metsäalalle -selvityksestä.

Joro antaa esimerkin. Puutavara-auton kuljettaja Jonna Matikainen kertoo Instagramissa @jonnatsiu-tilillään elämänsä eri puolista.

Matikainen saattaa kuitenkin olla poikkeus. Kysyttäessä metsäalalla olevat nuoret naiset asemoivat itsensä ennen muuta maskuliinisuuden kautta. He kokevat maaseudun työkulttuurin miehisen osan omaksi ja vierastavat tyttöjen ulkonäkökeskeisiksi miellettyjä juttuja.

Metsäalan tytöt liittävät itsensä poikamaiseen toimintaan, jota he kuvaavat esimerkiksi ”riehumisena”, tai traktorin kanssa hommien tekemisenä ja metsästämisenä. Kynsien laittaminen, siistit vaatteet ja lian välttäminen taas koetaan tyttömäisenä.

Joro puhui Metsä puhuu uusille osaajille -hankkeen päätöstilaisuudessa alkuviikosta Helsingissä. Hankkeen tavoitteena oli parantaa mielikuvaa metsäalasta nuorten parissa ja houkutella heitä alalle.

Tommi Hoikkala, tutkimusprofessori Nuorisotutkimusverkosto. Kuva: Vilma Issakainen
Tutkimusprofessori Tommi Hoikkalan mukaan tyttöjä ja poikia epätyypilliseen uravalintaan ajavat syyt eivät suinkaan ole samat. Kuva: Vilma Issakainen

Toisen asteen metsäopiskelijoista naisia on alle prosentti

Metsäala ei ole ainoa miehinen ala Suomessa ja epätyypillisiä uravalintoja perustellaan muualla samalla tavalla. Metsäala on kuitenkin jakautuneimmasta päästä: toisen asteen nuoriso-opintoihin tulleista vain alle prosentti on naisia, kun esimerkiksi autoalalla heitä on sentään lähes 15 prosenttia.

Tyttöjä kannustavat epätyypillisiin valintoihin eri tekijät kuin poikia. ”Esimerkiksi vanhempien yliopistokoulutus täysin yllättävästi vähentää tyttöjen intoa hakeutua epätyypillisille aloille, kun taas pojilla tällaista ei ole havaittavissa. Miksi, sitä emme tiedä”, sanoo Nuorisotutkimusseuran tutkimusprofessori Tommi Hoikkala. Hoikkala vetää Purkutalkoot-tutkimushanketta, jolla pyritään koulutuksen ja työelämän sukupuolisegregaation eli sukupuolen perusteella tapahtuvan jakautumisen purkamiseen.

Haastatteluista on havaittu, että koulutuspolitiikan oletus nuorista rationaalisina ja määrätietoisina tulevaisuutensa valitsijoina on väärä. Todellisuudessa valintoja tehdään ennen muuta siksi, että tietyssä vaiheessa on pakko.

Peruskoulun päättyessä koulumaailman ulkopuoliset tekijät ovat ratkaisevia: kavereiden valinnat, harrastukset, opiskelupaikkakunta, sukuperinteet.

Oppilaanohjaus saa kovia moitteita

Tyttöjä ja poikia saattavat ajaa epätyypilliseen valintaan hyvin erilaiset sukupuolikäytännöt. Siinä, missä poikien epätyypillisen valinnan takana saattaa olla perinteisestä poikkeava näkemys maskuliinisuudesta, tyttöjä saattaa ohjata pikemminkin ”offensiivinen” naiseus.

”Mutta tätä ei voi yleistää. Ennemminkin sanoisin tätä heikoksi signaaliksi”, korostaa Hoikkala.

”Epätavallisen valinnan tehneellä pojalla saattaa olla vaikkapa huono kokemus miehisen alan maskuliinisuudesta, minkä seurauksena poika etsiytyy naisvaltaiselle alalle, mutta hyvin päämäärätietoisesti”, sanoo Hoikkala. Tyttöjen offensiiviseksi kutsuttu asenne taas näkyy hyvin metsäalallakin tunnetuista luonnehdinnoista, kuten että ”Mirja on hyvä jätkä”.

Hoikkalan mukaan kyselyistä selviää myös, että nuorten käsitys oppilaanohjauksesta on väritön ja viittaa usein siihen, että se nimenomaan vie kohti stereotyyppisiä valintoja. Samaa sanoo Joro: ”Osa oppilaanohjaajista puhuu metsäalasta fyysisesti vaativana eikä pidä koulunkäyntiä alalle tärkeänä, vaan puhuu ennemminkin älyttömän hyvistä työmiehistä”, sanoo Joro.

Yliopistotutkija Tuula Joro, Itä-Suomen Yliopisto. Kuva: Vilma Issakainen
Yliopistotutkija Tuula Joron mukaan osa oppilaanohjaajista puhuu metsäalasta fyysisesti vaativana eikä pidä koulunkäyntiä alalle tärkeänä. ”Saatetaan puhua ennemminkin vaikka älyttömän hyvistä työmiehistä”, sanoo Joro. Kuva: Vilma Issakainen

Nykykäytännöissä on selvästi vikaa

Miten metsäala sitten voisi houkuttaa tyttöjä? Ainakin nykyisissä tavoissa on jotakin vikaa.

Joron mukaan esimerkiksi kouluvierailuista ja tutustumiskäynneistä ei jäänyt tytöille mieleen paljon mitään eikä yksikään kiinnostunut alasta. Keskustelussa sanottiinkin, että jokaiseen nuorille suunnattuun metsäalan esittelyyn pitää löytää naisia puhumaan, vaikka väen väkisin.

Joron mukaan sekä sosiaalisen että perinteisemmän median rooli on avainasemassa. Niissä pitäisi tuoda esiin, että miesvaltaisella alalla voi toimia myös tyttönä, jonka elämään kuuluu tyttöjen juttuja eikä sen suinkaan tarvitse olla kielteistä.

Sama tyttö voi yhtäällä ryskätä metsäkoneella mutta toisaalla ”sipsutella korkkareissa ja minihameessa”. ”Kumpikaan ei saisi vaikuttaa hänen arvoonsa metsätyöntekijänä, tyttönä tai naisena”, sanoo Joro.

Lopun päältä on kuitenkin muistettava se, mikä pitää muistaa kaikkien kanssa: jokainen on yksilö. Ihmistä ei saa kiinnostumaan pitämällä häntä jonkun ryhmän jäsenenä, vaan kysymällä häneltä, että mitä kuuluu.

Kuten nuorille tytöille suunnatun Demin konseptisuunnittelija Aino Salonen tilaisuudessa sanoi, tytöt saattavat kyllä itse tuntea itsensä tytöiksi, mutta eivät pidä siitä, että joku muu luokittelee heitä näin.


Jonna Matikaisen Instagram-tili

Naisista voimaa metsäalalle -hanke

Purkutalkoot-tutkimushankkeen verkkosivu


 

Kirjoita kommentti