Metsäyhdistyksen blogi: Metsäluonnon vuorovaikutussuhteiden mittarointi on tieteen ja toimijoiden yhteinen haaste 

Päättäjien Metsäakatemian alumnit vierailivat helmikuun alussa Suomen ympäristökeskus Syken ja Luonnontieteen keskusmuseo Luomuksen vieraana Luonnontieteen museolla Helsingissä. Tavoitteena oli jakaa verkostolle tietoa luontokadon syistä ja käydä tieteen ja metsätaloustoimijoiden vuoropuhelua luontokadon torjumisesta.

Tilaisuudessa alustajina toimivat Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Leif Schulman ja Luontoratkaisut-yksikön johtaja Aino Juslén, Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen, Suomen Metsäkeskuksen luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen ja Metsä Groupin johtava luontoasiantuntija Timo Lehesvirta. Metsäakatemian puolesta avaajana ja keskustelun virittäjänä toimi neuvottelukunnan puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.  

Pääsimme myös tutustumaan keskusmuseon kokoelmiin − ja mikä ihmeellinen perhosten, hyönteisten, siipien, nahkojen ja sarvien maailma se olikaan! 

Tilaisuus herätteli pohtimaan luonnon vuorovaikutussuhteiden monimutkaisuutta ja luontokatoa koskevan tiedepohjaisen, ymmärrettävän tiedon jakamisen vaikeutta. Miten luontokatoa sitten asiantuntijoiden mukaan voitaisiin ehkäistä? Itselleni poimin alustuksista ja keskusteluista muistiin joitakin näkökulmia.

Ensinnäkin, ekosysteemin toiminnan ja lajien välisten vuorovaikutussuhteiden kannalta lajimäärällä on merkitystä. Lajimäärä tavallisesti lisää resilienssiä. Metsänhoidossa lajimäärän nostamiseen voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi lehtipuuston määrää ja monipuolisuutta kasvattamalla. 

Toiseksi, luontotyyppitiedon integrointi metsävaratietoon ja sen parempi hyödyntäminen olisi selvästi jatkon kannalta tärkeää. Kolmanneksi, metsänomistajille tulisi tarjota nykyistä konkreettisempaa tietoa muutoksen − myös positiivisen − suunnasta, sekä keinoista, joilla monimuotoisuutta voidaan lisätä osana metsätaloutta. Vaikuttavuuden kannalta olennaista olisi kannustaa kokeilemaan, pelkkien velvoitteiden sijaan. Monimuotoisuudesta keskustelemisen tulisi olla luontevasti osana kohtaamisia metsäalan ammattilaisten kanssa. 

Luontokadon määritelmän ja mittakaavan avaamista ja punaisen kirjan listojen laatimisen selventämistä pidetään tilaisuuden saaman palautteen mukaan tärkeänä ja mielenkiintoisena. Tärkeä olisi jatkossa pohtia sitä, onko uhanalaisten lajien määrän seuranta monimuotoisuuden mittaamisen kannalta niin keskeistä, kuin tämän hetken keskustelusta voisi päätellä. Mitä punaisen kirjan listoista voidaan päätellä ja mitä ei? Luontokadon torjumisen kannalta tieteen ja toimijoiden yhteinen iso haaste taitaakin olla mittareiden kehittäminen metsäluonnon monimutkaisia vuorovaikutussuhteita paremmin kuvaavaksi.  

Mitä monimutkaisempi ratkaistava kysymys on, sitä enemmän vuorovaikutusta sen ratkaiseminen edellyttää. Tilaisuuden saaman palautteen mukaan vuoropuhelun eri alojen asiantuntijoiden kanssa koetaan hyödyttävän kestävyyden eri osa-alueiden yhteensovittamista, ymmärryksen lisäämistä ja tarvittavien ohjauskeinojen valintaa. Helmikuun jatkotilaisuus oli ainakin onnistunut herättämään osallistujia pohtimaan luonnon vuorovaikutussuhteiden monimutkaisuutta ja tiedepohjaisen, ymmärrettävän tiedon jakamisen vaikeutta. Vierailuja, retkeilyjä ja epämuodollisia keskustelutilaisuuksia toivotaan lisää, joten Metsäakatemia haluaa jatkossakin tuottaa kohtaamisia ja vuoropuhelua tärkeiden aiheiden ympäriltä.