Metsäyhdistyksen blogi: Oma ala voi löytyä läheltä – ja sahateollisuus viedä mukanaan

Metsäyhdistys tilasi viime vuoden lopulla Taloustutkimukselta nuorten metsäbarometrin, joka selvitti 15–25-vuotiaiden suomalaisnuorten metsäsuhdetta ja metsien käyttöön sekä metsä- ja puualaan liittyviä mielikuvia. Positiivista barometrin tuloksissa oli, että metsät ovat tärkeitä lähes yhdeksälle kymmenestä nuoresta. Sahateollisuudesta kiinnostuneena kiinnitin kuitenkin erityisesti huomiota barometrin arvioon puutuoteteollisuudesta: Metsäteollisuudella on edistyksellisin ja innovatiivisin imago, kun taas puutuoteteollisuus saa hieman enemmän arvioita konservatiivisuudesta ja kehityksestä jääneenä. Tarkennuksena, että puutuoteteollisuuden alle oli siis tässä barometrissa sijoitettu muun muassa sahateollisuus.

Minulta kysyttiin taannoin, mikä minua juuri sahateollisuudessa kiinnostaa. Hämmennykseni oli suuri, kun en pystynytkään vastaamaan saman tien. Olen pitänyt asiaa niin itsestään selvänä, että en ole sen tarkemmin sitä edes miettinyt.

Isäni on ollut metsä- ja puualalla koko työuransa, mutta nuorempana ei käynyt mielessä, että alalle voisi itsekin hakeutua. En muista tarkalleen millaisena näin sahateollisuuden nuorempana, mutta arvioni ei todennäköisimmin ollut kehityksestä jäänyt tai konservatiivinen. Sen verran näkökulmani jossain vaiheessa laajeni, että aloin nähdä alan kiinnostavana. Käpy ei siis lopulta kauas puusta pudonnut ja aloin etsiä sahateollisuuteen liittyviä töitä.

Kun nyt aloin pohtia alan kiinnostavuutta, kolme asiaa tuli heti mieleeni: ihmiset, monipuolisuus ja kansainvälisyys. Sahoilla ympäri Suomen on töissä huipputyyppejä, joihin olen päässyt tutustumaan aiemmassa työssäni Sahateollisuus ry:ssä sekä Suomen Sahateollisuusmiesten Yhdistyksen ja Puumiehet ry:n toiminnassa. Sahateollisuudessa työtehtävät eivät rajoitu tuotantoon, vaan erilaisille osaajille on erilaisia mahdollisuuksia: on puunhankintaa, myyntiä, taloushallintoa, viestintää, markkinointia, jopa koodausta. Näiden lisäksi ei ehkä tule ajatelleeksi ajellessa sahojen ohi maakunnissa, että sahatavara oli vuonna 2019 Suomen kuudenneksi tärkein vientituote ja että Suomi on maailman neljänneksi suurin sahatavaran viejä. Metsän keskellä tehdään siis kansainvälistä bisnestä ja vieläpä pääosin kotimaisilla koneilla kotimaisesta raaka-aineesta. Huipputyypeillä on siis myös huippuosaamista.

Nykyisessä työssäni Metsäyhdistyksessä pääsen tutustuttamaan päättäjiä alalla olevaan osaamiseen ja viemään heitä muun muassa sahoille. Lisäksi saan olla mukana kertomassa nuorille alan mahdollisuuksista.