Vaari Oravainen vastaa lasten metsäkysymyksiin

Miksikö männyn kaarna on karheaa ja tummaa? Totta tosiaan, itse puuainehan onkin sisältä paljon vaaleampaa.

Olen perehtynyt männyn kuoreen täällä kotimetsässäni. Vanhan männyn tyvellä eli alaosassa kuori on paksua, uurteista kaarnaa ja väriltään harmaata. Kun kiipeän yläoksille, huomaan, että siellä männyn kuori onkin sileää, ohutta ja punaruskeaa. Mielenkiintoista!

Otin selvää asioista, joita en silmillä näe enkä käpälillä tunne. Tiedätkös nimittäin, että puut koostuvat aineista, joiden nimet ovat selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini. Lisäksi puussa on erilaisia uuteaineita. Aika monimutkaisia sanoja, vai mitä! Asia on kuitenkin varsin yksinkertainen. (Se on vähän sama kuin, että kiisseli koostuu marjoista, vedestä ja perunajauhoista.)

Kuoressa on paljon ligniiniä ja uuteaineita. Uuteaineet ovat erilaisia öljyjä ja hartseja. Niiden väri on tumma, joten kuorikin on tummaa. Lisäksi vanhan puun kuori on tummunut ajan kuluessa ja erilaisissa säissä, varsinkin auringon paahteessa, vähän niin kuin sinunkin ihosi saattaa ruskettua kesällä.

Kuori suojaa puuainetta tummumiselta. Kuoren uuteaineet pitävät myös loitolla ötökät, jotka mielellään tulisivat nakertamaan puuta, sekä sienten itiöt ja rihmastot, jotka lahottaisivat puuaineen. Ehjä kuori auttaa puuta pysymään terveenä!

Puuaineessa on eniten selluloosaa. Jos joskus näet sahatun puun tai äskettäin kaadetun puun kannon, niin saatat huomata, että puuainekaan ei ole aivan tasaisen vaaleaa. Männyllä erottuvat oikein selvät vuosirenkaat eli lustot. Niistä näkee, miten puu on kasvanut. Jokaisena vuonna kuoren alle syntyy uusi lusto. Sen vaalea osa syntyy keväällä nopean kasvun aikaan ja tummempi osa kesällä, kun puun paksuuskasvu on jo hitaampaa.

Kiitos kysymyksestä ja mukavia metsäretkiä!

Vaari Oravainen

Lähteitä: Kuoren rakenne ja kemia | Puusolut ja solukot

Tällainen menee melkein yli ymmärryksen!

Puiden lehdet muodostuvat niin pienistä soluista, että ihmisen tai oravan silmä ei voi niitä erottaa. Noin pieniä asioita voi nähdä vain hyvin tehokkaalla mikroskoopilla. En kyllä oikein tiedä, millainen sellainen laite on.

Jos kuitenkin pystyisimme näkemään lehtien solut ihan omin silmin, näkisimme ehkä senkin, että näissä pienissä soluissa on vielä pienempiä osasia. Yksi pikkuruisista solun osista on viherhiukkanen. Näitä viherhiukkasia on soluissa paljon, siis valtavasti.

Jokainen viherhiukkanen sisältää ainetta, jonka nimi on lehtivihreä. Lehtivihreä puolestaan koostuu sellaisista aineista kuin magnesium, typpi, hiili, vety ja happi. Opit noista aineista koulussa lisää.

Lehtien ja puun oksien välillä liikkuu vettä koko kesän ajan. Veden mukana kulkee tärkeitä aineita oksista lehtiin ja lehdistä oksiin. Syksyllä lehtivihreä hajoaa ja siinä olevat tärkeimmät aineet jäävät oksiin, eivätkä palaudu lehtiin enää. Esimerkiksi typpi on puulle hyvin tarpeellinen aine. Sitä ei kannata hukata putoavien lehtien mukana.

Kun kaikki tarpeellinen on tallessa, puu pudottaa lehdet. Keväällä aineet siirtyvät oksista veden mukana uusiin lehtiin. Typen ja muiden tärkeiden aineiden voimalla puu alkaa keväällä jälleen kasvamaan.

Hyvä kysymys, kiitos siitä!

Vaari Oravainen

Lisätietoa: Lehtivihreä – Kasvien neljä vuodenaikaa (Helsingin yliopisto)

Sitä olen minäkin ihmetellyt. Myös männyn neulaset pysyvät oksissa talven yli. Parempi niin, sillä oikein tuuheissa oksistoissa me oravat ja pesämme pysymme paremmin piilossa.

Muuta selitystä ei ole, kuin se, että havupuut, kuten juuri kuusi ja mänty, ovat sopeutuneet talveen tällä tavoin. Kapeat neulaset kestävät hyvin kylmää. Ne kestävät hyvin myös kuivuutta. Neulasten pinnassa on vahaa, mikä estää veden haihtumisen ilmaan.

Neulasten säilyminen talven yli on keino, jolla havupuut säästävät energiaa eli voimiaan. Keväällä, kun aurinko alkaa lämmittämään ja päivä on yötä pidempi, kuusi ja mänty pystyvät heti käyttämään neulasissa olevia viherhiukkasiaan. Silloin puu alkaa kasvamaan.

Lehtipuiden pitää ensin kasvattaa lehdet, mikä on melkoinen urakka. Sitten ne vasta voivat aloittaa koko puun pituus- ja paksuuskasvun.

Vaari Oravainen

Lisätietoa: Miksi kuusi ei tiputa neulasiaan? (Tieteen kuvalehti) | Suomen puut eivät kylmää kavahda (Apu) | Miksi havupuut säilyvät vihreinä talven yli (Iltasanomat)

Se onkin ihme! Siemen on kuin pieni automaatti, joka tietää miten toimia.

Kun männynsiemen pääsee hyvään kasvualustaan ja saa sopivasti kosteutta, auringon valoa ja lämpöä, alkaa siemenestä työntyä alaspäin pienenpieni juuri. Sitten ylöspäin kasvaa vihreä verso, pikkuruinen männyntaimi.

Taimen juuret ottavat maasta vettä. Neulaset saavat ilmasta kaasua, hiilidioksidia. Vedestä ja hiilidioksidista pieni puuntaimi valmistaa itselleen sokeria, jota sanotaan selluloosaksi. Selluloosaa kertyy pikkupuun runkoon, juuriin ja vähitellen kehittyviin oksiin. Silloin taimi kasvaa. Sen latva kasvaa ylöspäin pituutta, oksatkin kasvavat, runko kasvaa paksuutta ja juuret kasvavat syvälle maaperään. Niin pikkuisesta taimesta tulee vuosien myötä iso mänty.

Hyvä kysymys, kiitos!

Vaari Oravainen

Suomen pisin mänty on saanut nimen Lehmon jätti, koska se on 42 metriä pitkä ja kasvaa Lehmon kylässä. Siinä riittääkin runkoa kiivettäväksi, ennen kuin pääsee käpyisille yläoksille! Lehmon jätti on yhtä korkea kuin 12-kerroksinen kerrostalo. Oletko sinä nähnyt niin korkeaa taloa?  

Amerikassa, missä moni asia on taitaa olla aika suurta, kasvaa meidän mäntyjemme sukulaisia, sokerimäntyjä. Pisin sokerimänty on kaksi kertaa pidempi kuin Lehmon jätti, yli 80-metrinen, yhtä korkea kuin 25-kerroksinen tornitalo. 

Minua alkoivat sokerimännyn siemenet kiinnostamaan. Ne ovat kuulemma aika makeita. Mahtaako noin korkealla alkaa huimata? Ostaisinko matkalipun Amerikkaan?

Vaari Oravainen i

Männyt ovat sinnikkäitä puita!

Suomen vanhin tunnettu puu on Lapissa kasvava 800-vuotias mänty. Euroopan vanhin puu kasvaa Italiassa. Se on 1 200-vuotias bosnianmänty. Mutta Amerikasta löytyvät maailman vanhimmat puut! Uskomatonta mutta totta, vanhin tunnettu puu on yli 5 000-vuotias okakäpymänty.

Minä olen vanha, mutta nuo puut ne vasta vanhoja ovatkin!

Terveisin,

Vaari Oravainen

Kyllä on, vaikka millaisia!

Yleisin ötökkä kuusen kävyissä on kuusenkäpykääriäinen, pieni perhoslaji. Kääriäisemo munii alkukesästä kuusen pieniin kukintoihin, joista kävyt kehittyvät. Syksyyn mennessä kukinnoista on kasvanut käpyjä ja kääriäisen munista toukkia. Toukat elelevät talven yli kävyissä ja herkuttelevat siemenillä – nam! Yhdessä kävyssä voi olla monta toukkaa. Jokainen toukka napostelee ainakin 10 siementä. Seuraavana keväänä toukista kehittyy aikuisia kuusenkäpykääriäisiä, siis perhosia.

Männyllä elää kuoriainen nimeltään käpypikikärsäkäs. Emokärsäkäs munii männynkäpyihin. Munista kuoriutuvat käpypikikärsäkkään toukat syövät käpysuomuja ja muutaman siemenen.

Joillekin ötököille riittää pienempi annos. Pienen pistiäisen, kuusensiemenkiilukaisen, toukka syö vain yhden siemenen.

Me oravat emme tule noin vähällä toimeen. Me tarvitsemme paljon siemeniä!

Vaari Oravainen

Lisätietoa ja kuvia kävyillä elelevistä ötököistä: Ötökkätieto | Luonnonvarakeskus

Toisinaan metsästä kaadetaan puita. Hakkuukone katkoo rungot pölleiksi. Paksut pöllit kasataan yhteen pinoon ja ohuet pöllit toiseen. Olen nähnyt!

Tukkirekka kuljettaa ohuet pöllit sellutehtaaseen. Tehtaassa ne joutuvat melkoiseen pyöritykseen. Pöllit kulkevat kuorimoon, haketukseen, keittoon, pesuun, jauhatukseen, sekoitukseen, sihteihin, puristimeen, kuivaukseen ja mitä kaikkea sellutehtaassa niille tehdäänkään. Kaiken tämän jälkeen puupölli on jauhautunut puukuiduiksi. Tällaista kuitumassaa sanotaan selluksi.

Oletko joskus askarrellut paperimassapalloista? Sellu on samannäköistä ja tuntuista kuin paperimassapallot.

Mutta sellusta pitää vielä valmistaa paperia, vaikkapa piirustuspaperia lapsille.

Paperinvalmistus tapahtuu paperitehtaassa. Siellä sellu kastellaan, jolloin puukuidut erottuvat taas toisistaan. Märkä sellumassa ruiskutetaan valtavan paperikoneen viiroille, pitkille kankaille. Vinhaa vauhtia kulkevilla viiroilla puukuidut asettuvat siistiksi ohueksi levyksi ja kuivuvat. Uskomatonta, mutta koneen toisesta päästä tulee hienoa, sileää paperia, joka rullautuu isoihin paperirulliin.

Aika mutkikasta! Minulla ainakin menee pää pyörälle tätä ajatellessa. Mutta näin paperia valmistetaan, sitä piirustuspaperiakin.

Terveisin,

Vaari Oravainen

Oravat eivät käytä kyniä. Siksi otin ensin selvää, mitä kynät ovat.  

Suorasta, oksattomasta puusta valmistetaan puutikkuja. Yksi kynä koostuu kahdesta tällaisesta tikusta, kynänpuolikkaasta. Molemmissa puolikkaissa on ohut ura. 

Lyijykynän sisus, josta väri tulee, on grafiittia. Grafiitti on hiiltä. Lyijykynässäkään ei ole lyijyä, onneksi, sillä lyijy on myrkyllistä ainetta. Lyijyä käytettiin piirtämiseen satoja vuosia sitten. Lyijykynän oikea nimi olisi grafiittikynä tai hiilikynä.  

Kynään tarvittava grafiitti jauhetaan ja sekoitetaan saveen. Kun seos työnnetään pusertimen läpi, siitä tulee ohutta pötköä, aivan kuin spagettia.  

Kova grafiittipötkö asetetaan puutikun uraan. Se jää puutikkujen väliin, kun kynän toinen puolisko liimataan päälle. Lopuksi kynä maalataan ja teroitetaan. 

Tätä tietoa jouduin etsimään. Oli mukavaa oppia uutta! 

Vaari Oravainen

On, varsinkin syksyllä. Itse piilottelen niiden alle tammenterhoja ja muita herkkuja. Osan terhoista löydän ja syön talvella, jos ei ole paljon lunta, mutta osasta versoaa keväällä tammentaimia.

Seuraavana kesänä vaahteranlehdet ovat hävinneet maasta. Tiedättekö miksi? Siksi, että maassa on eliöitä, esimerkiksi kastematoja, jotka osaavat hajottaa maahan varisseet lehdet. Hajottajaeliöt tekevät niistä multaa, josta kasvit saavat ravinteita. Onneksi, muutenhan me hukkuisimme vaahteranlehtiin!

Kiitos kysymyksestä!

Vaari Oravainen

Me oravat valitsemme ruuan sen perusteella, mitä on tarjolla ja mikä oraville sopii. Erityisen sopivia ovat siemenet, marjat, sienet, linnunmunat ja erilaiset ötökät. Niistä tulee maha täyteen – nam! Ruuan väristä me emme niinkään välitä.

Oikeastaan en edes syö käpyjä. Syön vain kävyn sisällä olevat siemenet. Avaan hampailla käpysuomut ja nappaan niiden alla olevat siemenet suuhuni. Nekin kyllä sattuvat olemaan väriltään ruskeita.

Nyt kyllä alkoi maha kurnia!

Vaari Oravainen 

Sitä en ole aiemmin miettinytkään, mutta nyt mietin.

Olen kova kiipeilemään ja hyppimään puusta puuhun, vaikka monen metrin loikkia. Häntä auttaa tasapainoilussa. Jos meinaan pitkän ilmalennon jälkeen keikahtaa oksalta alas, heilautan häntää sopivasti niin, että en horjahdakaan.

Pystytkö sinä juoksemaan korkealla puussa oksalta oksalle? No et. Eihän sinulla ole tällaista häntääkään!

Häntäni on pitkä ja pörröinen. Talvella se lämmittää selkääni ja kylkiäni.

Kaukaiset Amerikan sukulaiseni maaoravat elävät maassa, eivätkä joudu tasapainoilemaan kuten minä. Ne eivät liikkuisi puissa yhtä ketterästi.

Vaari Oravainen

Lue lisää: Pärjääkö orava, jos häntä puuttuu? (Yle)

Puut ovat minun turvapaikkani. Kiipeän heti puuhun, jos kuulen koiran haukkuvan. Sinne koira ei pääse. Mikä sinun turvapaikkasi on?

Puuhun rakennan lämpimän pesäni, jossa vietän yöni. Tarkalleen ottaen minulla on kaksi tai välillä useitakin pesiä käytössäni – vaihtelu virkistää!

Puista löydän myös helposti ruokaa. Kuusen- ja männynsiemenet ovat lempiherkkujani. Odotan aina hyvää käpysatoa.

Ja saatko sinä kiipeillä puissa? No tottahan toki!

Aikuisten mielestä se ei välttämättä ole sopivaa, siksi he eivät itse useinkaan kiipeä puuhin. Aikuiset ovat yleensä kömpelömpiä kuin lapset ja he voivat pelätä oksien katkeamista. Lisäksi aikuisia nolottaa kiipeillä, jos toiset aikuiset näkevät. Mutta heitä kyllä kannattaa kannustaa kiipeilemään puihin!

Joskus aikuiset kieltävät lapsia kiipeilemästä. Se johtuu yleensä siitä, että aikuiset pelkäävät lasten putoavan. Siinähän voi käydä pahasti.

Kiipeily kannattaa, kunhan pysyttelee tarpeeksi tukevilla oksilla ja sopivalla korkeudella. Ketteryyttä voi harjoitella vaikkapa puolapuissa ja kiipeilyseinillä. Minä en ole sellaisia koskaan kokeillut.

Kiitos kysymyksistä ja heippa! Lähden nyt tuonne ylimmälle oksalle.

Vaari Oravainen

Lue lisää: Orava lepää sammalvuoteellaan (Suomen luonto)

Kyllä. Oravilla on kaksi mummoa, äidin äiti ja isän äiti. Myös vaareja on kaksi, äidin isä ja isän isä. Oravat eivät kyllä yleensä tunne mummojaan ja vaarejaan.

Me oravat emme ole sukulaistemme kanssa juurikaan tekemisissä sen jälkeen, kun olemme kasvaneet poikasista aikuisiksi. Äitiorava pitää poikaset lähellään, kunnes ne pärjäävät itsekseen ja lähtevät maailmalle. Isäorava saattaa olla pesässä jonkin aikaa.

Muuten oravat elävät yksin. Yötkin me vietämme yksin omissa pesissämme. Se on hyvin mukavaa.

Mutta minä olen siitä erityinen oravavaari, että vietän paljon aikaa Olli Oravaisen kanssa. Ötökät ja muut kiinnostavat Ollia, joten kerron hänelle niistä. Tykkäätkö sinä tutkia ötököitä?

Terveisin,

Vaari Oravainen

Lue lisää: Olli Oravainen ja Mari Muurahainen -satukirja | Orava (Luonnonvarakeskus) | Oravat eivät näe punaista ja 5 muuta asiaa, joita et ehkä tiennyt pörröhännästä (Yle)

Emme me oikein voi olla kavereita, kovin hyviä ainakaan. Pikkulinnut pelkäävät oravia ja mielellään ajavat meidät tiehemme. Ymmärtäähän sen. Linnunmunat ovat oravien herkkua.

Mutta minäkin pelkään isoja lintuja, haukkoja ja pöllöjä – hui kamala! Me oravat ja meidän poikasemme olemme niiden herkkua. Sellaista elämä on meillä täällä luonnossa.

Välillä oravat ja linnut syövät yhdessä siemeniä lintulaudalla. Tappelu siinä voi kyllä tulla, jos ruuasta aletaan riitelemään. Jokaisella on kova nälkä, varsinkin talvella.

Ethän sinä tappele ruuasta, tai muutenkaan?

Vaari Oravainen

Me oravat olemme villieläimiä, vähän niin kuin leijonat ja norsut. Kaikki villieläimet haluavat olla rauhassa ja viettää omaa elämäänsä luonnossa.

Joskus tosin me oravat olemme niin persoja herkuille, että saatamme oppia syömään pähkinöitä ihmisen kädestä. Ihmisen pitää osata olla hyvin, hyvin kärsivällinen ja odottaa rauhallisesti, että orava uskaltaa tulla luokse. Sitä pitää harjoitellakin oikein monta kertaa, siis hiljaa paikallaan seisomista, pähkinät kämmenellä. Kaikki oravat eivät uskaltaisi ikinä tulla, mutta jotkut voivat oppia tarpeeksi rohkeiksi ja tulevat ottamaan pähkinän ja toisenkin.

Ihmisten mielestä oravien ruokkiminen on hauska leikki. Oravastakin on oikein hauskaa saada herkkuja.

Luulen, että sinäkin pidät herkuista!

Vaari Oravainen

Minuako tarkoitat? Kyllä, olen viisas, ja muutkin oravat ovat.

Ajatelkaa, millaisia taitoja me tarvitsemme selvitäksemme kylmistä talvista! Keräämme talvivarastoihin siemeniä, tammenterhoja ja pähkinöitä. Osaamme kuivata sieniäkin talveksi, kerätä marjoja ja pyydystää hyönteisiä. Ja todellakin, jokainen orava osaa rakentaa! Pesän teemme pallonmuotoiseksi. Se rakennetaan risuista ja tilkitään lämpimäksi sammalilla. Oven suljen sammaltukolla, kun nukun pesässä päiväunia.

Kokoatko sinä talvivarastoja? Millaisessa pesässä asut?

Vaari Oravainen

Minulla ei ole sellaista konetta, joka tietäisi asioita puolestani.

Tarkkailen ympäristöäni, pohdin ja mietiskelen. Tiedän paljon asioista, joita näen ja kuulen. Niistä asioista, joista en tiedä, en tiedä yhtään mitään. Onkohan sellaisia asioita paljon? En tiedä. Voi olla, että sinä tiedät yhtä ja toista, mistä minulla ei ole aavistustakaan. Mitähän sellaiset asiat voisivat olla?

Suosittelen, että sinäkin kiinnität huomiotasi ympäristöösi, katselet ja kuuntelet tarkkaan ja painat asioita mieleesi. Millaisia pilviä taivaalla on, mitä lintuja näet, mistä päin tuulee, miltä sade tuntuu. Voit mennä yksin tai ystäväsi kanssa metsään istuskelemaan kiville, hengittämään syvään ja vain katselemaan rauhallisesti ympärillesi.

Sellainen virkistää ja tulee hyvä olo. Saatat huomaamattakin oppia ja saada tietoa asioista, joita konetieto ei tiedä mitään. Vai oliko se tietokone?

Varmaan ihmettelet, miten voin vastata sinulle. Eräs ystäväni auttaa minua siinä. Sellaisia hyvät ystävät ovat, auttavaisia.

Vaari Oravainen

Eivät kasvit sitä tiedä, eikä niiden tarvitsekaan. Minäkään en etukäteen tiennyt, kuinka iso minusta tulee. Arvasin vain, että kasvaisin samankokoiseksi kuin muut oravat, ja niin kasvoinkin. Mutta vaikka olisin päättänyt, että haluan olla puolet pienempi tai kaksi kertaa isompi kuin toiset oravat, niin ei olisi tapahtunut.

Meillä kaikilla, kasveilla, oravilla, ihmisillä ja muillakin elävillä olennoilla on geenejä, jotka ohjaavat kasvuamme. Geenejä on kaikissa meidän soluissamme. Solut ovat niin pieniä, että niitä ei näe, ja geenit ovat vielä pienempiä. Geenit ovat kuin ohjeet, joiden mukaan meistä tulee sellaisia kuin olemme. Geenien ansiosta männynsiemenestä tulee mänty ja porkkanansiemenestä porkkana. Koulussa opit geeneistä myöhemmin lisää.

Tietenkin kasvit tarvitsevat myös valoa, vettä ja ravinteita. Kun kasveilla on tarpeeksi kaikkea, ne kasvavat hyvin. Männystä tulee iso puu. Porkkanasta ei koskaan voi tulla puun kokoista, koska porkkanan geenien ansiosta porkkana kasvaa porkkanan kokoiseksi. Siten se on sinulle juuri sopivan kokoinen välipala.

Kylläpä oli kinkkinen kysymys. Kiitos!

Vaari Oravainen

Eri kasvit kasvavat eri nopeudella. Mänty voi kasvaa alkukesästä kuuden viikon aikana yli puoli metriä. Sitten se ei kasva pituutta ollenkaan ennen kuin seuraavan vuoden alkukesästä. Kasvaako mänty siis nopeasti vai hitaasti? No, silloin alkukesästä kiihkeän kasvun aikaankin se kasvaa sen verran hitaasti, että silmin sitä ei voi nähdä. Olen koittanut tarkkailla männynlatvoja ja nähdä niiden venyvän, mutta ei, kasvua ei vain voi nähdä. Nälkä on aina tullut katsellessa ja katse on alkanut harhailemaan käpyihin.

Tiestitkö, että puut ja muutkin kasvit valmistavat itse rakennusaineet kasvuunsa. Kasvit ottavat maasta vettä ja ilmasta kaasua, jonka nimi on hiilidioksidi. Kesällä, kun on sopivasti auringon valoa, vihreät kasvit alkavat yhteyttää. Oletko kuullut sellaisesta? Yhteyttäminen tarkoittaa sitä, että kasvit valmistavat vedestä ja hiilidioksidista sokereita. Kasvien sokerit eivät ole sitä samaa valkoista sokeria, mitä saatat lisätä kaakaoon tai lettujen päälle. Kasvien sokerit ovat kasvien omaa rakennusainetta. Sokerit kertyvät kasvisolukkoon, soluja syntyy lisää ja lisää ja kasvi kasvaa. Se on hyvin työlästä, joten eipä ihme, että kasvit kasvavat hitaasti. Ja ei kai niillä ole mitään kiirettä. Kasvakoot rauhassa, kunhan kasvavat. Kasvien kasvaminen on tärkeää meille kaikille, ja arvaapa miksi! Siksi, että kun kasvit yhteyttävät, eli valmistavat itselleen sokereita vedestä ja hiilidioksidista, ne valmistavat myös happea. Sitä ne tarvitsevat itse vain vähän, joten ne päästävät melkein kaiken hapen ilmaan. Se on sitä happea, mitä me saamme hengittää.

Jokin merilevä voi kuulemma kasvaa metrin vuorokaudessa, mikä on minusta aika paljon. En ole sitäkään kuitenkaan itse nähnyt, sillä viihdyn enemmän maalla kuin vesillä.

Terveisin,

Meillä Suomessa kasvavat kasvit ovat sopeutuneet siihen, että meillä on välillä talvi, kylmä ja pimeää, ja välillä kesä, lämmin ja valoisaa. Auringon valo ja lämpö lisääntyvät keväällä, ja se saa kasvit aloittamaan kasvunsa, kuten olet huomannut. Kun maa sulaa, kasvien juuret ottavat maasta vettä, jonka mukana ne saavat ravinteita.

Kukkakasveja on paljon erilaisia. Ne kasvavat eri aikaan kesästä. Sinivuokko kukkii varhain keväällä. Oletko nähnyt sinivuokkoja? Ne kukkivat muutamia päiviä, lakastuvat sitten ja vain lehdet säilyvät vihreinä seuraavan talven yli. Lehtituppaaseen tulee seuraavana keväänä uudet kukat. Mutta arvaa mitä! Kukkiin kehittyy siemeniä, joita muurahaiset tykkäävät kuljetella. Ja mihin muurahainen jättää sinivuokon siemenen, siihen voi kasvaa uusi sinivuokko.

Myös valkovuokko kukkii keväällä. Kun valkovuokko lakastuu, koko kasvi katoaa kesän edetessä. Vain juuret säilyvät maan alla. Niistä nousee uusia valkovuokkoja seuraavana keväänä.

Kielokin aloittelee kukintaansa kesän alkajaisiksi. Loppukesästä kukista kehittyy oransseja marjoja. Metsähiiret voivat rauhassa syödä kielon marjoja, mutta ihmisille ne ovat myrkyllisiä. Opettele siis tuntemaan kielon marja, ettet vahingossa poimi sitä suuhusi.

Minä pidän hyvin paljon mustikoista ja puolukoista. Tiestitkö, että marjat kehittyvät kukista? Mustikan kukat ovat läpikuultavia ja vaaleanpunaisia, ja mehiläiset ja kimalaiset hakevat niistä mettä. Kesän kuluessa kannattaa käydä tutkimassa myös, miltä puolukan kukat näyttävät. Ne ovat valkoisia ja suloisia.

Ah, kesä ja kukkaset!

Vaari Oravainen

Jos minun häntäni irtoaisi, olisin pahassa pulassa. Jos sisiliskolta irtoaa häntä, se ei ole yhtä vakava asia, vaikka kyllä irtoamisesta on harmia sisiliskolle. Kerron kohta, miksi.

Onneksi minulla, sinulla ja sisiliskollakin, on hermosto, joka toimii, vaikka emme sitä ajattelisi. Tällaisen hermoston avulla me esimerkiksi hengitämme yöllä nukkuessamme. Et voi unia katsellessasi lakata hengittämästä, vaikka olisit illalla niin päättänyt. Eikö ole ihmeellistä?

Jos haluat tietää omista hermoistasi lisää, kysy aikuiselta. Tai malta odottaa, koulussa kyllä kerrotaan, mitä hermot ovat ja miten ne toimivat. Koulussa pääset oppimaan hyvin monista mielenkiintoisista asioista!

Sisiliskolla on lihas, joka irrottaa hännän, kun sisilisko pelästyy. Esimerkiksi iso lintu voi säikäyttää sisiliskon niin pahasti. Se automaattinen hermosto, josta äsken kerroin, laittaa irtonaisen hännän lihakset supistelemaan ja häntä voi sätkiä paikallaan jonkin aikaa. Silloin se säikäyttäjä, vaikkapa lintu, jää ihmettelemään liikkuvaa häntää, ja itse sisilisko pääsee pakoon.

Sisilisko pitää hännässään vararavintoa talvea varten. Se pystyy kasvattamaan irronneen hännän tilalle uuden hännän ja keräämään uuden vararavinnon, mikä on kyllä hyvin työlästä. Ethän siis säikäytä sisiliskoa, ettei se turhaan menetä voimiaan häntiensä takia!

Olisi kyllä kätevää, jos minäkin voisin käyttää häntääni ruokavarastona. Mutta missään tapauksessa en halua sen irtoavan.

Vaari Oravainen

Lisää sisiliskosta:

• • Sisiliskon hännät | Suomen luonto
  • Siurolainen tarina sisiliskosta: ”Vanhan tarinan mukaan Sisilisko oli käärmeellä lapsenpiikana, koska käärme oli kutsuttu häihin. Kun käärme palasi häistä ja huomasi, että sisilisko oli hoitanut sen poikasia hyvin, se lupasi jotakin palkaksi. Sisilisko pyysi käärmeeltä palan sen hännästä. Käärme antoi. Tästä syystä sisilisko pudottaa pelästyessään aina häntänsä: sehän on käärmeen häntä. Ja siksi häntä kiemurtelee vielä yksin muusta ruumiista irrallisena.” Lue lisää siurolaisia eläintarinoita.

Tarkoitat ehkä, että miksi ne eivät palellu, vaikka on hyvin kylmä? Linnuillahan ei ole talvitakkia, kuten sinulla, eikä turkkia, kuten minulla. Olen tarkkaillut lintuja täällä kotimetsässäni. Kuuntele tarkkaan, saatat kuulla monta uutta linnun nimeä.

Miten linnut siis kestävät talvipakkasia paleltumatta? Kaikki eivät kestäkään. Ne, jotka kaipaavat lämpöä, muuttavat talveksi etelään. Sinnehän jotkut ihmisetkin menevät, Espanjaan ja muualle. Syksyisin sanon heipat peipposelle ja västäräkille. Ne palavat takaisin vasta seuraavaksi kesäksi.

Linnuilla on höyhenpuku. Höyhenpuvussa on sulkia, höyheniä ja untuvia. Tiedätkö, millaisia sulat, höyhenet ja untuvat ovat? Untuvat ovat kuin villapalleroita, hyvin lämpimiä, aivan kuin sinun villapaitasi. Linnut voivat kasvattaa talveksi oikein untuvaisen höyhenpuvun.

Linnut puhdistavat höyheniään jatkuvasti. Vain puhdas ja kuiva puku on lämmin. Päivän tiimellyksessä sekaisin menneet höyhenet ja untuvat pitää myös järjestellä niin, ettei niiden väleistä mene kylmä sisään. Tiedäthän, jos sinullakin on reikä housuissa, siihen laitetaan paikka, jotta kylmyys ei pääse housuihin. Vesilinnuilla, kuten sinisorsalla, on höyhenissään rasvaa, minkä avulla höyhenpeite pysyy vesitiiviinä.

Mutta vaikka olisi miten talvenkestävä vaatetus, pitää syödä kunnolla, että pysyy lämpimänä. Naapurissani asustaa hippiäisiä. Hippiäinen on pienin lintu, mitä Suomen metsissä voi nähdä. Yönsä hippiäiset viettävät tuulelta suojassa höyhenet pörhöllään, usein monta hippiäistä kylki kyljessä toisiaan lämmittäen. Mutta koko päivä niiden pitää napostella hyönteisiä, että voimat riittävät seuraavaan päivään.

Puukiipijät herkuttelevat samoilla apajilla. Uskotko, että puiden kaarnanraoista löytyy niille paljon syötävää, hämähäkkejä, kärpäsiä ja kovakuoriaisia. Talvella ötökät ovat niin kohmeessa, etteivät karkaa minnekään. Tikka hakkaa toukkia kaarnan alta. Mustarastaat etsivät ruokaa maasta, punarinta pensaista ja tiltaltti korkealta puiden latvoista. Eri linnuilla on erilaiset ruokailutavat, joten ruuasta ei tule riitaa.

Käpylinnut syövät kävyistä siemeniä, kuten minäkin. Jos käpyjä on vähän, käpylinnut muuttavat talveksi muu-alle. Sellaisina talvina minullakin maha kurnisi, jollen syksyisin varastoisi sieniä ja muuta pakkaspäivien varalle.

Monet linnut käyvät ihmisten asettamilla lintulaudoilla ja selviävät siten talvesta. Sinäkin voit nähdä sinitiaisia, talitiaisia, punatulkkuja, viherpeippoja ja vaikka mitä siemeniä syömässä. Koloissa asustavat linnut, tiaiset esimerkiksi, voivat myös levätä yönsä linnunpöntössä. Pesässä voi olla sammalia ja muuta lämmikkeenä.

Toiset taas nukkuvat lumikiepissä. Olen nähnyt isoja teeriä ja myös pienen punatulkun sikeässä unessa lumeen kaivautuneena. Pehmeä lumi on niille riittävän lämmin ja suojaa talven viimalta.

Kaikesta yrityksestä huolimatta kylmä talvi voi olla liian kylmä ja ankara linnulle. Mutta arvaa mitä! Vaikka paristakymmenestä hippiäisestä vain kaksi selviäisi elossa talven yli, pikku hippiäispari voi saada kesän aikana kaksikymmentä poikasta. Vaikka talvella melkein kaikki olisi kuollut kylmään ja nälkään, kesällä hippiäisiä voi olla jälleen sama määrä kuin edelliskesänä.

Vaari Oravainen

Lisää linnuista:

• Millä konstilla lintu pärjää pakkasella – SL fi/milla-konstilla-lintu-parjaa-pakkasella
• Linturetkikone – mappa.fi: fi/linturetkikone
• Lasten lintuviikko – BirdLife Suomi: fi/tapahtumat/lasten-lintuviikko
• Linnut talvella – Kuinka ne selviytyvät? – Apu: fi/artikkelit/kuinka-linnut-selviavat-talvipakkasella
• Pikkulintujen suonissa pakkasnestettä – Apu: apu.fi/artikkelit/pikkulintujen-suonissa-pakkasnestetta-puukiipija-ja-hippiainen

Kiven sisällä on yleensä ihan vain kiveä. Siksi ne ovat niin painaviakin.

Kiviä on eri lajeja. Aivan kuten on eläinlajeja ja puulajeja, niin on myös kivilajeja. Suomen yleisin lintulaji on peippo, yleisin puulaji on mänty ja yleisin kivilaji on graniitti.

Jos katsot kiviä tarkkaan, voit kyllä erottaa niissä eri värisiä ja muotoisia pilkkuja, raitoja ja muita kuvioita. Kivet ovatkin usein sekoitus erilaisia aineita, mineraaleja. Mineraalit ovat pieniä kiteitä, jotka ovat tiukasti kiinni toisissaan ja kovettuneet kiviksi ja kallioiksi.

Graniittikin on seos erilaisia mineraaleja, vaikkapa kvartsia, kiillettä ja maasälpää. Graniitti on uskomattoman kovaa. Jos kuitenkin voisit graniittisen kiven halkaista puoliksi, sen sisällä näkyisi samoja mineraaleja kuin pinnassakin. Kiven sisällä on siis kiveä.

Vaari Oravainen

Kiviasiaa:

• Mitä ainetta kivi on? fi/tiede/art-2000002866002.html
• Mineraali – Wikipedia: wikipedia.org/wiki/Mineraali
• Suomen kallioperä on planeetan mullistusten muovaama – Apu: fi/artikkelit/suomen-kalliopera-on-planeetan-mullistusten-muovaama-kuvat

Minun metsässäni ei ole näkynyt dinosauruksien luurankoja. Otin nyt selvää, mistä se johtuu. Tämä onkin hiukan monimutkainen asia, joten kuuntele tarkkaan.

Dinosaurukset elivät hyvin kauan aikaa sitten. Siitä on jo kymmeniä miljoonia vuosia, kun viimeisiä dinosauruksia oli olemassa. Niin pitkää aikaa on vaikea käsittää.

Kaikki löydetyt dinosaurusten luut ovat fossiileja eli aivan kivettyneitä, kiviksi muuttuneita luita. Miten dinosaurusten luista on voinut tulla kivettyneitä fossiileita? Esimerkiksi näin: Ensin dinosaurus on kuollut sopivassa paikassa. Se on kaatunut vaikkapa pehmeään järvenrantaan. Se on painunut ja hautautunut kokonaan maahan. Kuolleen dinosauruksen ympärille ja päälle pitkän ajan kuluessa kertynyt maakerros on vieläkin pidemmän ajan kuluessa kovettunut kallioksi. Samalla dinosauruksen luut ovat kovettuneet kiveksi. Sellaisia kivettyneitä dinosaurusten fossiileja on maailmalta löytynyt, mutta ei Suomesta, täältä meidän kotimaastamme.

Sen jälkeen, kun dinosauruksia on ollut, on moneen kertaan ollut aivan jäätävän kylmiä aikoja. Täällä Suomessakin oli kauan sitten pelkkä talvi koko ajan ja uskomattoman paksut jääkerrokset. Silloin ei ollut metsiäkään, vaan joka paikassa oli lunta ja jäätä ja lisää lunta satoi jatkuvasti. Valtavan paksun jään paino kulutti maan pintaa niin, että kaikki mahdollinen irrallinen maa-aines kului ja lopulta jään sulaessa kulkeutui sulamisvesien mukana pois. Siksi meillä ei täällä ole sellaisia maakerroksia, joista dinosaurusten fossiileja voisi löytää.

Joissakin museoissa dinosaurusten luita ja luurankoja kyllä on. Pääsisitköhän niitä katsomaan joskus?

Metsistä voi joskus löytää muita luita, joten tarkkana kannattaa aina katsella ympärilleen. Mutta ne eivät ole fossiileja. Luiden kivettyminen fossiileiksi vie niin monta vuotta, että sitä on vaikea käsittää.

• Miksei Suomesta ole löytynyt dinosaurusten fossiileita? fi/tiede/art-2000008347044.html
• Onko Suomesta löydetty dinosaurusten luita?
  kirjastot.fi/kysy/onko-suomesta-loydetty-dinosaurusten-luita
• Miksei Suomesta löydy fossiileja? https://yle.fi/a/3-6963740

Välillä taivaalla näkyy pilviä. Tiesitkö, että ylhäällä pilvien korkeudella on hyvin kylmä? Pilvissä on pienenpieniä jääkiteitä, joista lumihiutaleet muodostuvat. Kun lumihiutaleet ovat tarpeeksi isoja, ne alkavat putoamaan maata kohti ja tulee sade. Mutta millainen sade? Kuuntelepas nyt tarkkaan.

Jos on talvi ja pakkanen, lumihiutaleet satavat maahan asti. Tulee siis kunnon lumisade. Voit laskea pulkalla ja hiihtää lumessa ja mitä ikinä talvella teetkin.

Jos onkin suojasää, sen verran lämmin, että maassa oleva lumi sulaa sohjoksi ja vesilammikoiksi, tulee räntäsade. Tiedätkö, millaista räntä on? Se on märkää lunta. Pilvistä putoavat lumihiutaleet ovat siis osittain sulaneet matkalla maahan.

Pilvissä on jääkiteitä myös kesällä. Silloinkin sade alkaa siellä ylhäällä lumisateena, mutta kesäkuumalla lumihiutaleet sulavat matkalla ja muuttuvat kokonaan vedeksi. Siksi kesällä sataa yleensä vain vettä.

No niin, tulipas tässä kerrattua lumisade ja samalla räntä- ja vesisadekin. Sääasiat ovat hyvin mielenkiintoisia!

Vaari Oravainen

Lumitietoa:

• Lumi – Wikipedia: org/wiki/Lumi

Tarkoitat tietysti hankikantoa. Hankikannon aikaan lumihangella voi kävellä ja vaikka juosta kilpaa. Hankikanto tulee silloin kun lumihangen pinta sulaa päivällä auringon lämmössä, mutta jäätyy yöllä kovaksi kuoreksi.

Lumi kantaa kevyitä ihmisiä paremmin kuin painavia. Paljonko sinä painat? Entä läheiset aikuiset? Myös isot ihmiset voivat kävellä kovalla kantohangella.

Lumen päällä minäkin pääsen helposti ruokavarastoilleni. Me oravat olemmekin aika kevyitä, vain yhden karkkipussin painoisia.

Hirvi uppoaa helposti syvälle paksussa hangessa. Hirvi onkin yli tuhat kertaa painavampi kuin minä. Onneksi hirvillä on pitkät jalat.

Olen nähnyt hangella jäniksen jälkiä. Oletko sinä?

• Hankikanto https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geofysiikka:hankikanto