Vaari Oravainen vastaa lasten metsäkysymyksiin
Varsin viisas Vaari Oravainen asuu Mäntylässä. Siksipä männyt ovat hänen erikoisalaansa. Vaari tietää yhtä ja toista kuusistakin, sillä kuusensiemenet ovat hänen lempiruokaansa. Hän on myös kiinnostunut muista puulajeista ja metsän elämästä yleensäkin. Vaari ottaa vastaan lasten kysymyksiä osoitteessa vaari.oravainen@smy.fi. Vastauksia hän antaa heti ehtiessään, kirjeitse tai sähköpostitse kysyjille ja tällä kysymys-vastaus-palstalla.
Miten niin pienestä männyn siemenestä voi kasvaa niin suuri puu?
Se onkin ihme! Siemen on kuin pieni automaatti, joka tietää miten toimia.
Kun männynsiemen pääsee hyvään kasvualustaan ja saa sopivasti kosteutta, auringon valoa ja lämpöä, alkaa siemenestä työntyä alaspäin pienenpieni juuri. Sitten ylöspäin kasvaa vihreä verso, pikkuruinen männyntaimi.
Taimen juuret ottavat maasta vettä. Neulaset saavat ilmasta kaasua, hiilidioksidia. Vedestä ja hiilidioksidista pieni puuntaimi valmistaa itselleen sokeria, jota sanotaan selluloosaksi. Selluloosaa kertyy pikkupuun runkoon, juuriin ja vähitellen kehittyviin oksiin. Silloin taimi kasvaa. Sen latva kasvaa ylöspäin pituutta, oksatkin kasvavat, runko kasvaa paksuutta ja juuret kasvavat syvälle maaperään. Niin pikkuisesta taimesta tulee vuosien myötä iso mänty.
Hyvä kysymys, kiitos!
Vaari Oravainen
Kuinka paljon oravat syövät viikossa?
Harjoittelin viikon ajan matematiikkaa. Matikkaahan se on, kun ensin laskee, kuinka monta siementä kävyssä on, sitten kuinka monta käpyä irrottaa kuusenoksista päivän aikana ja lopuksi vielä, kuinka monta päivää viikossa on.
Söin tällä viikolla enimmäkseen kuusensiemeniä, koska ne ovat herkullisia ja käpyjä on tänä talvena paljon. Söin myös pari Olli Oravaisen kätkemää tammenterhoa ja muutaman sienen, jotka olin syksyllä itse nostanut oksanhaaraan kuivumaan. Jälkiruuaksi söin vähän kuusensilmujakin.
Maha ei jäänyt kurnimaan, kun irrottelin kuusenoksista 30 käpyä päivässä. Jokaisesta kävystä söin suunnilleen sata siementä. Siemeniä oli kävyissä yleensä paljon enemmän kuin sata, mutta en tyhjentänyt niitä kokonaan. Pudottelin niitä maahan, jotta metsähiiretkin saivat syötävää.
30 käpyä päivässä ja sata siementä jokaisessa kävyssä tekee yhden viikon aikana kaikkiaan 21 000 siementä. Voitte kuvitella, että jouduin keskittymään, etten mennyt laskuissa sekaisin!
Harjoittelin myös hieman korkeampaa matematiikkaa. Sain selville, että saan yhden päivän siemenistä saman verran energiaa, mitä sinä saat puolikkaasta juustolla päällystetystä ruisleipäviipaleesta. Ajatellaan toisiamme, kun syömme aamiaista!
Parhain terveisin,
Vaari Oravainen
Lähteet: Rödekorre, Naturhistoriska riksmuseet | Havupuiden siemenet nyt kypsymisvaiheessa, Turun Sanomat | Kalorilaskuri
Onko männynkävyssä ötököitä?
+Kyllä on, vaikka millaisia!
Yleisin ötökkä kuusen kävyissä on kuusenkäpykääriäinen, pieni perhoslaji. Kääriäisemo munii alkukesästä kuusen pieniin kukintoihin, joista kävyt kehittyvät. Syksyyn mennessä kukinnoista on kasvanut käpyjä ja kääriäisen munista toukkia. Toukat elelevät talven yli kävyissä ja herkuttelevat siemenillä – nam! Yhdessä kävyssä voi olla monta toukkaa. Jokainen toukka napostelee ainakin 10 siementä. Seuraavana keväänä toukista kehittyy aikuisia kuusenkäpykääriäisiä, siis perhosia.
Männyllä elää kuoriainen nimeltään käpypikikärsäkäs. Emokärsäkäs munii männynkäpyihin. Munista kuoriutuvat käpypikikärsäkkään toukat syövät käpysuomuja ja muutaman siemenen.
Joillekin ötököille riittää pienempi annos. Pienen pistiäisen, kuusensiemenkiilukaisen, toukka syö vain yhden siemenen.
Me oravat emme tule noin vähällä toimeen. Me tarvitsemme paljon siemeniä!
Vaari Oravainen
Lisätietoa ja kuvia kävyillä elelevistä ötököistä: Ötökkätieto | Luonnonvarakeskus
Kuinka vanha on vanhin puu? Mikä on vanhin puu?
+Männyt ovat sinnikkäitä puita!
Suomen vanhin tunnettu puu on Lapissa kasvava 800-vuotias mänty. Euroopan vanhin puu kasvaa Italiassa. Se on 1 200-vuotias bosnianmänty. Mutta Amerikasta löytyvät maailman vanhimmat puut! Uskomatonta mutta totta, vanhin tunnettu puu on yli 5 000-vuotias okakäpymänty.
Minä olen vanha, mutta nuo puut ne vasta vanhoja ovatkin!
Terveisin,
Vaari Oravainen
Onko Orava viisas? Osaavatko oravat rakentaa?
+Minuako tarkoitat? Kyllä, olen viisas, ja muutkin oravat ovat.
Ajatelkaa, millaisia taitoja me tarvitsemme selvitäksemme kylmistä talvista! Keräämme talvivarastoihin siemeniä, tammenterhoja ja pähkinöitä. Osaamme kuivata sieniäkin talveksi, kerätä marjoja ja pyydystää hyönteisiä. Ja todellakin, jokainen orava osaa rakentaa! Pesän teemme pallonmuotoiseksi. Se rakennetaan risuista ja tilkitään lämpimäksi sammalilla. Oven suljen sammaltukolla, kun nukun pesässä päiväunia.
Kokoatko sinä talvivarastoja? Millaisessa pesässä asut?
Vaari Oravainen
Onko maassa vaahteranlehtiä?
+On, varsinkin syksyllä. Itse piilottelen niiden alle tammenterhoja ja muita herkkuja. Osan terhoista löydän ja syön talvella, jos ei ole paljon lunta, mutta osasta versoaa keväällä tammentaimia.
Seuraavana kesänä vaahteranlehdet ovat hävinneet maasta. Tiedättekö miksi? Siksi, että maassa on eliöitä, esimerkiksi kastematoja, jotka osaavat hajottaa maahan varisseet lehdet. Hajottajaeliöt tekevät niistä multaa, josta kasvit saavat ravinteita. Onneksi, muutenhan me hukkuisimme vaahteranlehtiin!
Kiitos kysymyksestä!
Vaari Oravainen
Miten männystä voi tehdä paperia?
+Toisinaan metsästä kaadetaan puita. Hakkuukone katkoo rungot pölleiksi. Paksut pöllit kasataan yhteen pinoon ja ohuet pöllit toiseen. Olen nähnyt!
Tukkirekka kuljettaa ohuet pöllit sellutehtaaseen. Tehtaassa ne joutuvat melkoiseen pyöritykseen. Pöllit kulkevat kuorimoon, haketukseen, keittoon, pesuun, jauhatukseen, sekoitukseen, sihteihin, puristimeen, kuivaukseen ja mitä kaikkea sellutehtaassa niille tehdäänkään. Kaiken tämän jälkeen puupölli on jauhautunut puukuiduiksi. Tällaista kuitumassaa sanotaan selluksi.
Oletko joskus askarrellut paperimassapalloista? Sellu on samannäköistä ja tuntuista kuin paperimassapallot.
Mutta sellusta pitää vielä valmistaa paperia, vaikkapa piirustuspaperia lapsille.
Paperinvalmistus tapahtuu paperitehtaassa. Siellä sellu kastellaan, jolloin puukuidut erottuvat taas toisistaan. Märkä sellumassa ruiskutetaan valtavan paperikoneen viiroille, pitkille kankaille. Vinhaa vauhtia kulkevilla viiroilla puukuidut asettuvat siistiksi ohueksi levyksi ja kuivuvat. Uskomatonta, mutta koneen toisesta päästä tulee hienoa, sileää paperia, joka rullautuu isoihin paperirulliin.
Aika mutkikasta! Minulla ainakin menee pää pyörälle tätä ajatellessa. Mutta näin paperia valmistetaan, sitä piirustuspaperiakin.
Terveisin,
Vaari Oravainen
Kuinka pitkiksi männyt voivat kasvaa?
+Suomen pisin mänty on saanut nimen Lehmon jätti, koska se on 42 metriä pitkä ja kasvaa Lehmon kylässä. Siinä riittääkin runkoa kiivettäväksi, ennen kuin pääsee käpyisille yläoksille! Lehmon jätti on yhtä korkea kuin 12-kerroksinen kerrostalo. Oletko sinä nähnyt niin korkeaa taloa?
Amerikassa, missä moni asia on taitaa olla aika suurta, kasvaa meidän mäntyjemme sukulaisia, sokerimäntyjä. Pisin sokerimänty on kaksi kertaa pidempi kuin Lehmon jätti, yli 80-metrinen, yhtä korkea kuin 25-kerroksinen tornitalo.
Minua alkoivat sokerimännyn siemenet kiinnostamaan. Ne ovat kuulemma aika makeita. Mahtaako noin korkealla alkaa huimata? Ostaisinko matkalipun Amerikkaan?
Vaari Oravainen
Mikä on pienin puu?
+Varmaankin sellainen juuri siemenestä kasvanut pikku taimi on pienin puu. Puuhan se on sekin!
Laitan tähän alle kuvan pienestä männystä. Se on vain vähän yli puoli metriä korkea, puolet sinua pienempi. Mutta uskotko, se voi olla 30 vuotta vanha! Tunnetko jonkun 30-vuotiaan ihmisen? Onko hän pienempi vai isompi kuin sinä?
Tämä pikku mänty elelee suolla, missä on hyvin vähän ravinteita ja kesällä todella märkää. Vaikeissa oloissa se kasvaa kituuttaa hitaasti, hitaasti. Käpyjäkään se ei oikein jaksa tuottaa. Eikä sen tietysti tarvitsekaan, minä ruokailen toisaalla.
Olipa kinkkinen kysymys, kiitos!
Vaari Oravainen
Miten puusta tehdään kyniä?
+Oravat eivät käytä kyniä. Siksi otin ensin selvää, mitä kynät ovat.
Suorasta, oksattomasta puusta valmistetaan puutikkuja. Yksi kynä koostuu kahdesta tällaisesta tikusta, kynänpuolikkaasta. Molemmissa puolikkaissa on ohut ura.
Lyijykynän sisus, josta väri tulee, on grafiittia. Grafiitti on hiiltä. Lyijykynässäkään ei ole lyijyä, onneksi, sillä lyijy on myrkyllistä ainetta. Lyijyä käytettiin piirtämiseen satoja vuosia sitten. Lyijykynän oikea nimi olisi grafiittikynä tai hiilikynä.
Kynään tarvittava grafiitti jauhetaan ja sekoitetaan saveen. Kun seos työnnetään pusertimen läpi, siitä tulee ohutta pötköä, aivan kuin spagettia.
Kova grafiittipötkö asetetaan puutikun uraan. Se jää puutikkujen väliin, kun kynän toinen puolisko liimataan päälle. Lopuksi kynä maalataan ja teroitetaan.
Tätä tietoa jouduin etsimään. Oli mukavaa oppia uutta!
Vaari Oravainen
Ota yhteyttä
Vaari Oravainen
Kokemusasiantuntija metsästä
vaari.oravainen@smy.fi
