”Tutkijavetoomus ei keskittynyt oleelliseen”

Metsäntutkimuslaitos pyysi vetoomuksen allekirjoittajiltakin kannanotot vetoomuksen johdosta tehtyyn lausuntoon, ja ne myös vaikuttivat siihen.

Kun joukko tutkijoita pyysi helmikuun alussa vetoomuksessaan maa- ja metsätalousministeriä lopettamaan valtionmetsien hakkuut eräissä Ylä-Lapin eteläpuolisissa metsissä, tilasi ministeriö maaliskuun alussa vetoomuksen johdosta lausunnon Metsäntutkimuslaitokselta. Lausunto on nyt valmistunut.

Ministeriön metsäosaston ylijohtaja Aarne Reunalan mukaan lausunto vahvistaa sen, että Suomen luonnonsuojelun ongelmat eivät todellakaan ole pohjoisessa, vaan etelässä. ”Kun tutkijat toivovat vetoomuksessaan osallistamista ja keskustelua suojelusta, niin siihen on oikein hyvät mahdollisuudet esimerkiksi niissä työryhmissä, jotka ympäristöministeriö vastikään perusti Etelä-Suomen metsien suojelua suunnittelemaan”, Reunala sanoo.

Metsäntutkimuslaitosta on jo ehditty arvostella siitä, että se on syrjäyttänyt lausuntonsa valmistelusta ne tutkijat, jotka ovat vetoomuksen allekirjoittaneet. Laitoksen tutkimusjohtaja Pasi Puttonen kumoaa väitteen.

”Työhön osallistui Metsäntutkimuslaitoksella 15 professoritason tutkijaa. Heidän lisäkseen kaikilta Metsäntutkimuslaitoksessa töissä olevilta, vetoomuksen allekirjoittaneilta yhdeksältä tutkijalta pyydettiin kannanotot, joita myös saatiin ja jotka aiheuttivat muutoksia lausuntoon”, Puttonen sanoo.

Vetoomus ei tunne Lapin oloja

Jo aiemmin on käynyt selville, että vetoomuksen järjestelijöinä olleet tutkijat eivät itse ole tutkineet Pohjois-Suomen metsien ekologiaa, mutta eivät tunne muidenkaan tutkimuksia aiheesta. Niinpä vetoomus esimerkiksi pitää 140-vuotiaita metsiä vanhoina, vaikka se on Lapissa täysin normaali talousmetsän ikä.

Lausunnon mukaan vetoomuksessa on käytetty vanhojen metsien määrittelyyn Metsäntutkimuslaitoksessa tehtyjä laskelmia. Niitä ei laitoksen itsensä mukaan kuitenkaan voi tähän tarkoitukseen käyttää, koska näissä laskelmissa puhutaan talousmetsistä. Kun vetoomus siis väittää vanhojen metsien huvenneen, se itse asiassa väittääkin talousmetsien huvenneen – tosin vain noin 140-vuotiaiden.

Vetoomuksessa on monia niin epämääräisiä väitteitä, ettei Metsäntutkimuslaitos yritäkään ottaa niihin kantaa. Vetoomus esimerkiksi väittää, ettei sen esittämä suojelu vaikuttaisi Lapin metsätalouteen heikentävästi. Esitykset ovat kuitenkin niin epämääräisiä, ettei Metsäntutkimuslaitos osaa ottaa kantaa vaikutuksiin.

Uhanalaiset ovat toisaalla

Vetoomus esittää kaksi vaatimusta: Metsähallituksen tulee lopettaa hakkuut arvokkaiksi tiedetyissä luonnontilaisissa metsissä ja Lapin valtionmaiden metsätalouden tulostavoitteet tulee arvioida poliittisesti uudelleen.

Ensimmäiseen vaatimukseen Metsäntutkimuslaitos toteaa, että suojelua pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti. Sitä vetoomus ei kuitenkaan tee.

Se esimerkiksi ei tarkastele Pohjois-Suomessa jo olevaa suojeluverkkoa, Metsähallituksen talousmetsissä tehtävää monimuotoisuustyötä eikä yksityismetsien vapaaehtoista suojelua. Näillä toimilla luonnon monimuotoisuus Pohjois-Suomessa on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan kuitenkin poikkeuksellisen hyvin turvattu.

Lisäksi laitos huomauttaa, että Suomen uhanalaisista lajeista 56 prosenttia on lehtolajeja, eikä nyt kyseessä olevalla alueella edes ole lehtoja. Loput uhanalaisista lajeista elävät kangasmetsissä, mutta niistäkin enemmistön levinneisyysalue on Etelä-Suomessa.

Jos todella halutaan suojella Suomen uhanlaista luontoa, se on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan tehtävä Etelä-Suomessa. Tästä vallitsee myös laaja yksimielisyys – ei vain poliittinen, vaan myös tutkijoiden keskeinen.

Resurssien tuhlausta

Metsäntutkimuslaitos toteaa tutkijakielen hienovaraisuudella saman, minkä esimerkiksi ympäristöministeriö on sanonut suoraankin: suojeluresurssien tuhlaaminen Pohjois-Suomen ekologisesti erittäin hyvin turvatuilla alueilla veisi rahat sieltä, missä niitä tarvitaan todella. Tämä taas veisi uskottavuuden koko metsien suojelutyöltä.

Tuhlaaminen pohjoiseen olisi erityisen kummallista siksi, että lisäsuojelun tarpeesta Etelä-Suomessa vallitsee yksimielisyys. Selvimmin se näkyy siinä, että vasta työnsä aloittanut hallitus sitoutui siihen selkeästi ohjelmassaan.

Lapin valtionmaiden tuottotavoitteiden uudelleenarvioinnin suhteen Metsäntutkimuslaitos ohjaa vetoomuksen allekirjoittajia yhteiskuntaopin tunnille. Arvio kun tehdään jo nyt joka vuosi. Sen tekee maan korkein poliittinen päättäjä, eduskunta, kun se arvioi Metsähallituksen tavoitteita seuraavalle vuodelle.

Laitoksen mukaan näissä päätöksissä ”otetaan huomioon metsien pitkän aikavälin ekologisen kestävyyden lisäksi myös metsätalouden ja -sektorin taloudellinen merkitys, sosiaaliset arvot, alueiden muut elinkeinot ja Suomen hyväksymät kansainväliset sopimukset”.

Talousteoriat hakusessa

Vetoomuksen talousteoretisointi on heikolla pohjalla. Se esimerkiksi väittää, että jos matkailuyrittäjien ”maksuhalukkuus ylittää Metsähallituksen hakkuista saamat nettotulot, olisi vastaavissa tapauksissa yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta aina rationaalista luopua hakkuista riippumatta siitä, suoritetaanko maksu vai ei”.

Jos tämä olisi totta, saman täytyisi toimia myös toisinpäin. Jos siis joku saha haluaisi maksaa valtionmetsien puista enemmän kuin matkailuyrittäjät, sen tulisi saada puut ilmaiseksi. Näin asia ei kuitenkaan voine olla.

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti vetoomuksen johdosta keskustelutilaisuuden 9. maaliskuuta. Esimerkin siitä, kuinka kaukana tutkijoiden maailma saattaa olla todellisuudesta, antoi vetoomuksen toinen puuhamies, Metsäntutkimuslaitoksen ympäristötalouden professori Olli Tahvonen. Hän esitti ratkaisuksi Metsähallituksen kannattavuusongelmiin, että se myisi puuta vain silloin kun hinta on korkealla.

Mitä tähän sanoisivat Metsähallituksen työntekijät? Vaativatko ympäristöasian nimissä kulkevat tutkijat todella sitä, että metsureille tulisi maksaa palkkaa vain silloin kun puun hinta on riittävän korkealla?

Teollisuuden asiakkaat taas vaativat tasaista paperivirtaa ja sitä kautta teollisuus tarvitsee tasaista puuvirtaa. Pohjoisessa juuri Metsähallitus kattaa siitä valtaosan. Mitä teollisuus sanoisi tällaiseen politiikkaan ja miten tällaisissa oloissa hinnat todella käyttäytyisivät? Entä mitä kilpailuviranomaiset sanoisivat tähän?

Yhteinen sopiminen olisi ratkaisu

Lausunto muistuttaa, että metsäsektorin merkitys Lapin aluetaloudelle on suurempi kuin minkään muun luonnonkäyttöön perustuvan elinkeinon. Esimerkiksi matkailuun verrattuna metsäsektorin liikevaihto ja arvonlisäys ovat moninkertaisia.

Metsäsektori työllistää Lapissa 4400 henkilötyövuotta, mikä on 900 enemmän kuin matkailu – vaikka matkailun merkitys onkin viime vuosina selvästi lisääntynyt. Paikallisesti ja alueellisesti matkailun suhteellinen merkitys kuitenkin vaihtelee.

Metsäntutkimuslaitos toteaa, että kestävin ja hyväksyttävin keino sosiaalisten, ekologisten ja taloudellisten tavoitteiden edistämiseen ei suinkaan ole metsien tiukan suojelun lisääminen, vaan ”eri käyttömuotojen yhteensovittaminen, jota jo tehdäänkin käytännössä Pohjois-Suomessa”. Tämä on myös paikallisten asukkaiden kanta, mikä on selvinnyt monista tutkimuksista.

Laitoksen mukaan matkailu tulee Lapissa toimimaan jatkossa yhä enemmän talousmetsissä, koska matkailun ohjelmapalvelut normaalisti eivät sovi suojelualueille. Tähän liittyen lausunnossa kummastellaan sitä, että matkailun koetaan usein rasittavan luontoa vähemmän kuin metsätalouden.

Todellisuudessa asiaa ei ole tutkittu juurikaan – toisin kuin metsätalouden vaikutuksia. Lausunnon mukaan laajamittaisen matkailun ekologinen kestävyys ja yhteensopivuus kestävän kehityksen periaatteiden kanssa ”ei ole ristiriidatonta”.