Metsäyhdistyksen blogi: Unionissa tarvitaan aktiivisuutta

Yksi tiedotustilaisuus ei riitä pitkälle. Unionissa vaikuttaminen on pitkäjänteistä aktiivisuutta.

Joskus saa olla hyvinkin ylpeä maanmiehistään. Näin ajattelin kun seurasin Euroopan unionin talous- ja sosiaalikomitean (ECOSOC) valiokuntakokousta maaliskuussa Brysselissä. Komitea on unionin virallinen elin, johon kuuluu 350 jäsentä. Heistä yhdeksän on suomalaisia. Komitea antaa lausuntoja unionin komissiolle ja parlamentille. Mitä paremmin valmisteltu lausunto on, sitä suurempi todennäköisyys on, että valtaosa sisällöstä sitten päätyy komission ja parlamentin päätöksiin ja sitä kautta myöhemmin sitoviksi säädöksiksi jäsenmaissa. Valiokunta, jonka kokouksessa olin, on komitean Maatalous-, maaseudun kehittämis- ja ympäristövaliokunta. Kokouksessa aisti selvästi, että nyt ollaan unionin päätöksenteon ytimessä. Toki komitealla on muitakin valiokuntia, mutta siihen kuuluu kuitenkin peräti sata jäsentä.

Metsiä voidaan hakata ja säästää

Kokous oli kauniina kevätiltapäivänä. Sen aiheena oli kuuleminen komitean lausuntoa varten. Lausunto taas käsittelee unionin ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutuksia maa- ja metsätalouteen. Liettualainen Mindaugas Maciulevičius valmistelee lausuntoa. Olemme saapuneet paikalle Helsingin yliopiston ympäristönsuojelutieteen professori Pekka Kaupin kanssa, joka esittelee valiokunnalle Metsäyhdistyksen julkaiseman pamfletin Hakata vai säästää ‒ metsät ja ilmastonmuutos, sekä siinä esitettyjä ratkaisuja.

Kauppi kertoo selkeästi ja vakuuttavasti siitä miten metsäpinta-ala Euroopassa ja muualla kasvaa kun niitä käytetään oikein, miten metsien taloudellinen arvo takaa sen, että niistä pidetään huolta ja miten hakatut ja hoidetut metsät imevät hiiltä ilmakehästä eli toimivat hiilinieluina ja hidastavat siten ilmastonmuutosta.

Tätä työtä ei voi lopettaa

Kaupin alustuksen jälkeen käydään vilkas keskustelu. Huomaa, että toiset edustajat ovat hyvinkin ymmärtäneet asian, kun taas toisille metsäkysymys on vieraampi. Komitean jäsen Seppo Kallio häärii aktiivisesti kulisseissa ja käytävillä ja vakuuttaa kollegoitaan metsien tärkeästä roolista. Kauppi vastaa kysymyksiin loogisesti ja tiedemiehen arvovallalla. Ja Maciulevičius tekee muistiinpanoja niin, että kynä sauhuaa.

Poistuessani komitean kokoustemppelistä en voi olla muuta kuin ylpeä siitä, miten Kallion aktiivisuus ja Kaupin asiantuntemus ovat vieneet Suomen etua ainakin askeleen oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan riitä. Komitean lausuntokin vaatii vielä aktiivisuutta ja tarkkaavaisuutta, mutta sitä vaatii ennen kaikkea asia, ilmastonmuutoksen torjunta ja hillintä sekä metsien tuomien mahdollisuuksien mahdollisimman laaja käyttöönotto sekä Euroopassa että muualla maailmassa.