Ilmastopolitiikka rajaa hakkuumääriä

Hakkuita voi kuitenkin lisätä reippaasti, ilman että kestävä puuntuotanto kärsii.

Tänään hyväksytyssä kansallisessa metsästrategiassa on laskettu, miten kansainväliset ilmastotavoitteet, ennen muuta Durbanin ilmastokokous vaikuttavat Suomen metsien hakkuisiin. Kyse on siitä, kasvaako Suomen metsien puumäärä myös tulevaisuudessa.

Tähän mennessä Suomen metsien puumäärä on kasvanut jo pitkään. Jos metsien puumäärä kasvaa, metsät ovat hiilinielu, eli ne poistavat hiiltä ilmakehästä.

Metsästrategian valmistelun aikana työryhmissä oli ristivetoa: osa olisi halunnut kovemmat kasvu- ja hakkuutavoitteet, osa ei. Lopulta laskentamallit osoittivat, että hakkuiden vaadittu suurempi kasvu ei ole mahdollinen, jos ilmastosopimuksista halutaan pitää kiinni.

Suurempi hakkuukertymä olisi pudottanut hiilinielun liian pieneksi ilmastositoumusten kannalta.

Korkein hakkuutaso lähes kymmenen miljoonaa kuutiota alemmas

Laskelmat koskevat 2020-lukua. Niissä hakattava puu jaetaan toisaalta runkopuuhun, toisaalta hakkuutähteisiin ja kantoihin. Kaksi jälkimmäistä menee energiantuotantoon. Myös osa runkopuusta menee energiantuotantoon.

Runkopuu on totuttu jakamaan kahteen osaan: ainespuuhun ja energiapuuhun. Jälkimmäinen menee energiantuotantoon, kun taas ainespuu menee, sellun, mekaanisen massan tai sahauksen tarpeisiin ‒ eli materiaalien tuotantoon.

Runkopuun osalta ilmastotavoitteet laskevat suurinta kestävää hakkuutasoa vajaalla yhdeksällä miljoonalla kuutiometrillä 78,9 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Runkopuusta kertyvä energiapuu vähenisi vajaat kaksi ja hakkuutähteistä tuleva kertymä vajaa yksi miljoonaa miljoona kuutiota vuodessa. Kertymä kannoista säilyisi ennallaan.

Kaikkiaan suurin kestävä hakkuukertymä vähenisi ilmastotavoitteiden vuoksi vajaa kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa. Hakattavaa olisi silti nykykäyttöön verrattuna selvästi enemmän.

Viime vuosina teollisuuden kotimaisen ainespuun käyttö on ollut noin 55 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja energiapuunkin käyttö on ollut lähes kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa. Lisäksi teollisuus on käyttänyt noin kymmenen miljoonaa kuutiota tuontipuuta vuodessa.

Kohtalonkysymys on, saadaanko puu liikkeelle

Metsäteollisuuden tulossa olevat investoinnit lisäävät selvästi puun käyttöä. Yksin Metsä Groupin Äänekoskelle suunnitteleman ja UPM:n Kuusankoskelle ja Stora Enson Varkauteen päättämien kuiduttavan teollisuuden investointien on arvioitu lisäävän puun kysyntää jopa kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa.

Tukkipuun kysyntää nostaa se, että sahojen myymälle hakkeelle syntyy kuiduttavassa teollisuudessa lisää kysyntää, mutta myös suorat investoinnit sahateollisuuteen: Stora Enson ja Keitele Forestin investoinnit liimapuun tuotantoon Varkaudessa ja Kemijärvellä. Suurin vaikutus puumarkkinoihin olisi kuitenkin Kuopioon suunnitellulla Finnpulpin sellutehtaalla, joka saattaisi tarvita puuta runsaat viisi miljoonaa kuutiota vuodessa.

Finnpulpin investointi ei kuitenkaan ole millään tavalla varma. Ja saattaa myös olla, että joitakin metsäteollisuuden yksikköjä suljetaan.

Valtakunnan tasolla tarkasteltuna Suomen metsissä on riittävästi puuta kaikkiin näihin investointeihin. Mutta kaikkea kestävyyden kannalta hakattavissa olevaa puuta ei koskaan saada markkinoille. Tähän on monia syitä, esimerkiksi luonnonolot, tiettömyys tai metsien kaukainen sijainti lähimmältä tehtaalta.

Ehkä tärkein syy kuitenkin on, että kaikki puut ovat jonkin omistuksessa, ja jos omistaja ei myy, puu jää metsään.

Kansallinen metsästrategia 2025.