Näkökulma: Pariisin sopimus voi toteutua – mutta vain jos päästöt vähenevät ja nielut kasvavat

Nykyisellä kasvuvauhdilla Suomen metsien nykypuuston määrä kasvaa uudelleen 23 vuodessa. Miten tämä on mahdollista maassa, jossa metsän kiertoaika on paljon pidempi?

Vuosituhannen vaihteessa oli usean vuoden jakso, jolloin maapallon keskilämpötila ei juurikaan kohonnut. Siitä huolimatta ilmasto on muuttunut 2000-luvulla entistä lämpimämmäksi, erityisesti Pohjoismaissa. Ennätyksellisen lämpimiä vuosia on ollut useita, erityisesti vuodet 2015 ja 2016.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen on jatkunut mutta ei kuitenkaan kiihtynyt, koska sekä valtamerten että maa-alueiden hiilinielut ovat voimistuneet tuntuvasti koko 2000-luvun. Pitoisuus on kasvanut vuoden 2000 määrästä 370 miljoonasosaa 401 miljoonasosaan vuonna 2015.

Vuotuiset fossiiliset päästöt nousivat vuonna 2013 ennätyskorkeiksi, 36 miljardiin tonniin hiilidioksidina, kun vastaava luku oli 25 miljardia vuonna 2000. Mutta sen jälkeen päästöt eivät ole kasvaneet.

Esimerkiksi Kiinassa kivihiilen käyttö on jopa vähentynyt. Kehitys on tullut suurena yllätyksenä tutkijoille eikä ole varmaa, onko tilastointi ollut oikeaa ja riittävän pätevää.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kuitenkin kohoamistaan vielä ainakin 15 vuotta. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen on silti mahdollista, jos hiilinielujen myönteinen kehitys jatkuu ja fossiilipäästöt todellakin ovat saavuttaneet huippunsa ja alkavat pikaisesti vähetä.

Metsänielu kasvaa kehittyneissä maissa

Syyt maa-alueiden hiilinielun vahvistumiseen ovat moninaiset ja suurelta osin vielä epäselvät. Pääsyitä on kaksi.
Ensinnäkin, kasvuympäristö on muuttunut ainakin lämpötilan, sademäärän, hiilidioksidipitoisuuden ja typpilaskeuman osalta. Toinen pääsyy löytyy maankäytön muutoksista.

Molemmat pääsyyt ovat vaikuttaneet kehitykseen melkein kaikkialla. Karkeasti yleistäen, maankäytön muutos on tuhonnut hiilinieluja kehitysmaissa ja luonut uusia nieluja kehittyneissä maissa.

Euroopan unionissa hiilinielu on ollut vahva jo 30 vuoden ajan. Maa- ja metsätalous on tukenut nieluja, samoin kuin ilmaston lämpeneminen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen.

Metsien puuvarat ovat karttuneet. Toisaalta ilmaston lämpenemisen epäiltiin johtavan niin suuriin myrskytuhoihin ja metsäpaloihin, että hiilinieluja ei olisikaan syntynyt. Mutta näin ei ole käynyt.

Yksittäiset myrskyt ovat Euroopassa kaataneet enimmillään 70–100 miljoonaa kuutiometriä puuta vuodessa, kun unionin puuvarat kokonaisuudessaan ovat 26 miljardia kuutiometriä.

Maastopaloja on ollut runsaasti vain Välimeren maissa, missä puuston tilavuus on vaatimaton. Tähän on yksi poikkeus, Ruotsin Västmanlandin 13 800 hehtaarin metsäpalo vuonna 2014.

Suomen puuvaraston arvokasvu on ollut 30 miljardia euroa

Suomen metsistä on 1950-luvun alun jälkeen poistunut enenevässä määrin puuta, kun sekä hakkuut että luonnonpoistuma ovat lisääntyneet. Samaan aikaan metsiin on karttunut noin miljardi kuutiometriä lisää puuta.
Muutos on huomattava. Tämän uuden kansallisomaisuuden kantoraha-arvo on noin 30 miljardia euroa.

Puuvaramme ovat yllättävän dynaamisia. Jos jaamme nykyisten puuvarojen määrän, 2500 miljoonaa kuutiometriä vuosikasvulla, 110 miljoonaa kuutiometriä, saamme tulokseksi 23 vuotta.

Toisin sanoen, nykyisellä kasvuvahdilla metsät tuottaisivat nykyisen puumäärän 23 vuodessa. Miten tämä on mahdollista maassa, jossa puun kasvaminen tukkikokoon vie 50–100 vuotta?

Yksi syy on puuston järeytyminen. Millin paksuuskasvu 20 metrin puussa, jonka läpimitta on keskimäärin 20 senttiä, merkitsee yli seitsenkertaista tilavuuskasvua puolta lyhyempään, läpimitaltaan keskimäärin viisisenttiseen puuhun verrattuna.

järeänmpi puu kasvaa enemmän ja metsänhoito lisää puiden järeytymistä: harvennushakkuissa poistetaan pieniläpimittaisia puita, jotta suuret saavat enemmän kasvutilaa. Myös luontainen poistuma harventaa ennen kaikkea pieniä puita.

Voidaan siis sanoa, että metsiin tekemiensä investointien avulla suomalaiset ovat kaksinkertaistaneet poistuman – tai hakkuut – ja samaan aikaan kartuttaneet puuvarojaan vuosikymmenien ajan. Miten käy jatkossa, riippuu aivan oleellisesti siitä, mitä metsillemme teemme.

Ikimetsän voi säästää vain kerran

Kestävä kehitys tarkoittaa esimerkiksi YK:n Brundtlandin komission mukaan sitä, että se ”tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”.

Oheisessa graafissa on kuvattu Suomen metsien poistuman ja puuvarantojen suhde viime vuosikymmeninä. Tulevaisuuden osalta siihen on kuvattu nuolilla muutamia vaihtoehtoja. Niistä näkee, että jos tavoitteena on metsien mahdollisimman suuri hiilinielu vuoteen 2030 mennessä, vaihtoehto ”säästää” on paras.

Tämä ei kuitenkaan täytä Brundtlandin komission määritelmää kestävästä kehityksestä, koska ”säästämiseen” perustuvan hiilivaraston voi koota vain kerran. Seuraavilla sukupolvilla ei ole enää mahdollista sitä tehdä samassa metsässä, mutta myöskään hiilivaraston purkaminen ei ole heille mahdollista.

Vaihtoehto siis vähentää seuraavien sukupolvien ”mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”.

Toisaalta vaihtoehto ”hakata” ei nostaisi metsien hiilivarastoa lainkaan. Varminta lieneekin valita jokin vaihtoehdoista ”hakata ja säästää”, mihin Euroopan unionin parlamentin päätös metsänieluista myös antaa mahdollisuuden.

Kirjoitus on referaatti Kaupin alustuksesta Metsäteollisuus ry:n sidosryhmäretkellä 13.9.2017.

Hakata vai säästää ‒ metsät ja ilmastonmuutos -materiaali Suomen Metsäyhdistyksen sivuilla.