Jatkuvaa vai jaksollista ‒ kannattavuus riippuu tapauksesta

Yleistä vastausta metsänkasvatusmenetelmien paremmuuteen kannattavuuden kannalta ei voikaan olla olemassa, osoittaa PTT:n selvitys. Tulos riippuu aina metsikkökuvion ominaisuuksista ja ‒ metsänomistajan tarpeista.

Pellervon taloustutkimus PTT:n selvityksen mukaan tutkimus ei anna kuvaa siitä, kumpi metsänkasvatuksen menetelmä, jaksollinen vai jatkuva, olisi kannattavampaa. Selvityksessä käytiin läpi kymmenittäin asiasta tehtyjä tutkimuksia ja niistä yli 40 antoi jonkinlaisen kuvan jommankumman kasvatustavan paremmuudesta kannattavuuden suhteen. Kuten oheisesta kuvasta voi havaita, kokonaisuutena tutkimus ei kallistu kummankaan kannalle.

Syitä voi etsitä itse tutkimuksista: niiden tavoitteet, lähestymistavat ja lähtökohdat vaihtelevat, niistä osa vertaili kirjallisuutta, osa tilastoja ja osa kenttäkokeita, osa taas perustui seurantatutkimuksiin ja osa simulointiin.

Myös taloudellisen tuloksen laskentaperiaatteet poikkesivat tutkimusten kesken. Osa perustui metsikön pitkän aikavälin optimointeihin, osa ennalta määriteltyjen käsittelyjen tarkasteluihin tai lyhytaikaisiin kenttäkokeisiin yhdistettynä metsikön pidemmän aikavälin kehitysennusteeseen.

Yleistä vastausta ei voikaan olla

Voi kysyä, onko asiasta mahdollista saadakaan kaikkialla pätevää tulosta.

Todennäköisimmin kasvatusvaihtoehtoja vertaillaan tilanteessa, jossa metsänomistaja harkitsee siirtymistä jaksollisesta metsänkasvatuksesta jatkuvaan. Tätä harkintaa tehdään todennäköisesti metsikkökuvio kerrallaan eikä esimerkiksi koko metsänomistajan metsäomaisuutensa osalta.

Kuviot eroavat toisistaan pienilmaston ja maapaikan rehevyyden mukaan. Erityisen paljon kasvatustavan valintaan vaikuttaa alueella oleva puusto.

Jos kuviolla kasvaa valmiiksi paljon erikokoisia puita, siirtyminen on järkevämpää kuin jos puut ovat samanikäisiä tai niitä on vain vähän. Tämä vaikuttaa myös siirtymäajan pituuteen, joka tutkimuksissa yleensä sivuutetaan täysin.

Jatkuvaan kasvatukseen ei voi siirtyä yhdessä yössä. Siirtymäaika voi olla pitkäkin, jopa 25‒30 vuotta, mikä on jopa yhtä paljon kuin metsätilan keskimääräinen omistusaika. Metsästä voi saada hakkuutuloja siirtymäaikanakin, mutta se pitäisi silti ottaa huomioon kannattavuutta arvioitaessa.

Metsä on vain osa omistajansa taloutta

Kannattavuutta tutkimukset pohtivat yleensä teoreettisesti. Todennäköisesti harva metsänomistaja mittaa metsänhoitonsa kannattavuutta esimerkiksi muuntamalla tulevaisuudessa saatavat nettotulonsa nykypäivään.

Todennäköisemmin metsänomistaja miettii yksinkertaisesti tulevaa rahantarvettaan. Erityisesti epävarma taloustilanne ajaa yleensä pitämään yllä maksuvalmiutta.

Rahantarvekaan ei tule yksin metsätaloudesta, niin kuin tutkimukset olettavat. Metsänomistajan talouteen kuuluu muutakin, usein maataloutta, hyvin varmasti kotitaloutta, ehkä muuta yritys- tai sijoitustoimintaa, joskus myös jälkeläisten tai vanhempien taloutta.

Jatkuvan kasvatuksen eduksi on usein sanottu, että sen puitteissa tulonmuodostus on tasaisempaa, koska siinä kuviolta saa hakkuutuloja 10–20 vuoden välein. Koko tilan tulot ovat kuitenkin tätä tasaisempia molemmissa kasvatustavoissa.

Keskimääräiseltä 30 hehtaarin tilalta saa yksin päätehakkuutuloja kolmen vuoden välein, jos hakkuualan koko on eteläsuomalaiselle yksityismetsälle tyypillinen 1,2 hehtaaria ja kiertoaika 75 vuotta.

Riskeistä puhutaan vähän

Suurin osa metsänomistajista haluaa metsiltään myös muita kuin puuntuotannollisia arvoja. Avoimen hakkuujäljen sijaan metsänomistaja voi haluta esimerkiksi jatkuvasti puustoisen metsän. Myös jatkuvassa kasvatuksessa tämä merkitsee, että hakkuita on vähennettävä, jolloin myös hehtaarikohtainen tuotto ja taimettuminen heikkenevät.

Jatkuvan kasvatuksen metsä ei välttämättä olekaan erityisen peitteinen, jos puuntuotannon kannattavuus on metsänomistajan ensisijainen tavoite.

Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta jatkuva kasvatus saattaa olla hieman parempi menetelmä, mutta ei tämäkään ole itsestään selvää. Jos metsään halutaan lahopuita, molemmissa menetelmissä on jätettävä säästöpuita.

Jaksolliseen metsänkasvatukseen liittyvät riskit tunnetaan melko hyvin. Niitä on myös jatkuvassa kasvatuksessa, ennen muuta juurikäävän suhteen, minkä johdosta kuusikoiden hakkuut pitäisi tehdä muutenkin lyhenevän talvisesongin aikana.

Lyhyt hakkuusesonki saattaa lisätä puunkorjuun kustannuksia, mikä alentaa puusta maksettavaa hintaa. Samaan suuntaan vaikuttaa jatkuvan kasvatuksen kuusen ja siitä tehdyn sahatavaran suuri laatuvaihtelu, koska se lisää puun ja sahatavaran lajittelua sekä metsässä että sahalla (katso täältä).

PTT teki selvitystyön yhteistyössä Suomen Metsäyhdistyksen kanssa. Työn rahoitti Suomen metsäsäätiö. Selvitys löytyy täältä.