Metsäakateemikon blogi: Kuinka metsällä on taloudellista arvoa myös metsänä?


Kirjoittaja on Retkipaikka-mediaperheen ja Metsien kätkemä -tv-sarjan isä. Tällä hetkellä hän on luomassa suomalaiselle luontomatkailulle seuraavaa suurta kehitysloikkaa. Työn lisäksi Antin vievät metsään perhe, hiihto ja suunnistus. Antti osallistui Päättäjien Metsäakatemiaan toukokuussa 2018.

Minä olen kasvattanut juureni syvälle metsään, eikä niitä sieltä voi irti repiä. Taustani on maatilalla, jossa metsä muodosti merkittävän osan tilan toimeentulosta. Metsäsuhteeni on aina ollut mutkaton, kokonaisvaltainen ja liian suuri, jotta sitä voisi yksittäisellä ulkopuolelta tulevalla määreellä rajata. Pikemminkin romantisoin kuin idealisoin sen ympäristönä.

Ammatillisessa elämässäni olen yhä uudelleen ja uudelleen palannut kysymykseen: Voisiko metsällä olla taloudellista arvoa muutoinkin kuin raaka-aineen lähteenä? Jos voisi, olisi se mistä tahansa näkökulmasta tarkastellen järkevää.

Metsän terveys- ja hyvinvointivaikutukset on tutkittu kiistattomasti. Samoin jokainen tietää millainen aarreaitta metsät ovat puhtaan ruuan ystäville. Terveys ja ruoka ovat kaksi teemaa, jotka koskettavat jokaista elävää ihmistä. Siksi minusta on ollut aina hassua, että metsän taloudellinen arvo on nähty niin yksioikoisesti saha- ja paperiteollisuuden kautta. Silloin iso osa mahdollisuuksista jää huomiotta.

Perinteisellä lähestymisellä metsä tuottaa vain niinä vuosina, kuin sieltä hakataan. Entä ne kaikki muut vuodet? Toki se kasvaa arvoa, mutta se ei tuo minkäänlaista kassavirtaa. Suurimman osan ajasta metsä vain on. Meillä on myös joukko metsänomistajia, joka ei haluaisi hakata, mutta haluaisi silti ansaita, niin mitä siinä tapauksessa?

Näitä kysymyksiä pohtiessa syntyi ajatus keruutuotteisiin liittyvästä markkinapaikasta, jossa metsänomistaja voisi myydä tai vuokrata erilaisia keruuoikeuksia vaikkapa koivunlehtien, kuusenkerkän, pakurikäävän tai jäkälän keräämiseen. Vielä parempaa olisi, jos kaupan voisi olla esimerkiksi määräaikainen oikeus käyttää aluetta luontomatkailussa – mitä vaan seutu mahdollistaa. Näitä mahdollisuuksia olen sitten ollut pohtimassa joka puolella Suomea.

Koska elämää ei saa ottaa liian vakavasti, asiasta keskustellessa tuli viljeltyä myös huumorin kukkaa: Jos sekä luonnossa liikkuminen että punaviini ovat hyväksi sydänterveydelle, niin eikö näiden kahden yhdistelmästä syntyisi vielä osiaan parempi lopputulos? Vitsissä oli kuitenkin vinha perä, ja syntynyt idea palasi mieleen kerta toisensa jälkeen: Mitä jos kiedomme laadukkaat viinit ja suomalaisen metsän elävän makujen ja tuoksujen maailman yhdeksi erityiseksi elämykseksi?

Ruuan ja viinin liitto on tuttu teema monille elämästä nautiskeleville, itseni mukaan lukien. Kahdesta hyvästä tulee yhdessä yksi vielä osiaan suurempi elämys. Halusin tutkia teemaa syvemmin. Voisinko yhdistää kaksi itselleni tärkeää asiaa, metsän ja viinin yhdeksi kokonaisuudeksi? Voisiko siitä syntyä jotain osiaan suurempaa?

Ajatus tuntui luontevalta. Luonto on sisällä jokaisen viinin maussa; maaperä ja kaikki sen mineraalit, joihin köynnös juurensa kasvattaa, ovat läsnä sen maussa. Sen vivahteista erottuvat paikallinen ilmasto, viljelyvuoden sää, auringonpaisteet, helteet, sateet ja tynnyrissä käytetty puu. Samanlainen tarina on läsnä jokaisessa metsässä. Puissa, maaperässä ja lajistossa sekä paikallisessa perimätiedossa on läsnä ainutlaatuinen tarina, jollaista ei löydy mistään muualta.

Ehkä juuri siksi viinit ovat aina herättäneet minussa voimakkaita luontoon liittyviä mielikuvia. Maku ja tuoksu saattavat viedä minut mielessäni keskelle metsää, tietynlaiseen paikkaan: kuusten katveeseen, paahteiselle kalliolle tai koivun verheän lehvästön alle. Eikä ihme, koska kun käyn miettimään, niin hyvin samankaltaisia asioita on tallentuneena metsään itseensä. Sen oivaltaminen oli kiehtova kokemus ja halusin antaa muillekin mahdollisuuden kokea saman – tai ehkä vielä hieman enemmän.

Tämän kokemuksen nimi on Wine in the Woods. Olemme valinneet jokaiseen Wine in the Woods -tastingelämykseen erityisen paikan metsässä ja niille viisi eri tavoin luontoon kytkeytyvää viiniä. Viinit pääsevät näin takaisin kotiinsa luontoon. Kontrolloidun viinikellarin tai ravintolan sijaan olemmekin taas keskellä muutosta luonnossa. Luonto menee minne se haluaa, aivan kuten alkuperäisin menetelmin tuotetut viinitkin.

Idean kypsymisestä meni vielä muutama vuosi, ennen kuin Suomen alkoholilaki mahdollisti toteuttamisen järkevällä tavalla. 2018 kesällä Wine in the Woods päästiin pilotoimaan, ja nyt meillä on Nuuksion kansallispuiston kupeessa ensimmäinen tasting-metsä. Pian se saa myös oman ruokatuotteensa, metsäravintolan. Enkä malta odottaa sitä, kun konseptimme laajenee monikäyttömetsiin muuallekin Suomea – ja mitä uusia mahdollisuuksia se luo suomalaiselle metsälle.

 

Muita Metsäakatemiaa koskevia blogikirjoituksia, uutisia ja tiedotteita voit lukea täällä.

Kirjoita kommentti