Metsäyhdistyksen blogi: Nuorten vaikuttajien metsäfoorumi karhujen jäljillä Kuhmossa

Vilma Issakainen

Kirjoittaja työskentelee Suomen Metsäyhdistyksessä nuorisoviestinnän asiantuntijana

Nuorten vaikuttajien metsäfoorumi kokosi tänä vuonna jo viidennen kerran joukon metsistä kiinnostuneita nuoria järjestöaktiiveja, päättäjiä ja vaikuttajia sekä metsäalan ammattilaisia ja opiskelijoita yhteen kolmeksi päiväksi keskustelemaan metsästä.

Tapahtuman järjestäjän näkökulmasta on silkkaa hulluutta kuljettaa joukko nuoria vaikuttajia Kuhmoon. Helpompienkin yhteyksien päästä löytyy hakkuutyömaita, sahoja ja luonnonsuojelualueita. On kuitenkin todella tärkeää viedä yliopistokaupungeissa opiskelevia, pääkaupunkiseudulla vaikuttavia ja kasvukeskuksissa asuvia ja työskenteleviä nuoria tutustumaan juuri Kainuun kaltaiseen metsästä ja puusta elävään maakuntaan.

Hullun vaalikevään aikana, ilmastokeskustelun käydessä kuumana, on metsiin ja niiden käyttöön liittyvä mielipiteenvaihto ollut vilkasta ja paikoin hyvinkin äärevää. Metsäteollisuuden ammattilaisista ja metsäalan asiantuntijoista maalaillaan stereotypioita yhtäällä, ympäristöaktivisteista toisaalla. Nuorista ylipäänsä on tietysti jokaisella mielipide hyvässä ja pahassa.

Kun rämmitään kaikki yhdessä harvennushakkuumetsään ja istutaan viisi tuntia hiljaa karhukojussa, kysellään ja kuunnellaan tulee  huomanneeksi, että ihmisiähän me kaikki olemme. Toimimme kaikki parhaan saatavilla olevan tiedon varassa. Siinä missä kaupunkiympäristöaktivisti kehittelee sissimetsitysprojekteja kaupunkien viherryttämiseen, pitkän linjan metsäammattilainen jättää pölyttäjille tärkeät raidat kaatamatta hakkuussa ja kasvattaa hiilinieluista pitkäikäisiä hiilivarastoja.

Itselleni yhdeksi tapahtuman tärkeimmistä havainnoista nousi jälleen kerran muistutus viestinnän tärkeydestä. Alaansa vihkiytyneille ammattilaisille itsestään selvä asia voi ulkopuolelta katsovalle näyttää aivan muulta kuin mikä on toimenpiteen todellinen tarkoitus. Hyvänä esimerkkinä metsien sertifiointikriteereissäkin mukana oleva kulotus. Se voi näyttää brutaalilta metsäluonnon tuhoamiselta, jos ei tiedä, että tulella on suuri merkitys metsäekosysteemin lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Kun avataan kaskikeijujen, kulokauniaisten ja muiden paloja tarvitsevien lajien metsäpalottomassa Suomessa haastavaksi käynyttä elämää, on kaikkien mielestä selvää, että kulotuksia pitäisi tehdä enemmän.

Niin kuin kutsukirjeessä alkuvuodesta haaveilin, reissumme tosiaan kruunasi karhukojusta nähty valoisassa kesäyössä hiippaillut metsän kuningas kumppaneineen. Näkemiemme karhujen, suden ja merikotkien lisäksi painan visusti mieleen kuinka tärkeää kasvokkain kohtaaminen ja keskustelu erilaisia metsäsuhteita omaavien ihmisten kanssa onkaan. Omista tutuista ympyröistä poistuminen tekee hyvää. Ainakin itselleni tuli tunne, että tässä tehdään töitä samojen päämäärien eteen kukin parhaaksi näkemällään tavalla.

Vielä yksi havainto: nuorissa todella on tulevaisuus. Suurin osa Etelä-Suomesta tulleista osallistujista halusi matkustaa Kajaaniin junalla lentämisen sijaan. Ilmastomarsseilla huudetut iskulauseet ovat jo muuttuneet sanoista teoiksi.

Suuret kiitokset Nuorten vaikuttajien metsäfoorumin mahdollistamisesta rahoittajat Suomen Metsäsäätiö, Puumiesten ammattikasvatussäätiö ja Ympäristöministeriö. Kiitokset kaikille aikansa ja asiantuntemuksensa antaneille puheenvuoron pitäjille ja oppaille.

Kirjoita kommentti