Näkökulma: Viherpesijälle kelpaa huonokin tutkimus

Hygieniapaperien tuottaja Fourstones otti Science-lehden kiistellyn, metsänieluja koskevan artikkelin heti markkinointikäyttöön. Artikkelin mukaan Euroopan metsänhoito kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Brittiläinen hygieniapapereita tuottava Fourstones kirjoittaa verkkosivullaan ”lukuisien lähteiden” kertovan ”tutkijoiden” havainnosta, jonka mukaan ”vuoden 1750 jälkeen Euroopassa kasvaneet puut ovat itse asiassa kiihdyttäneet ilmaston lämpenemistä”. Tällä perusteella yhtiö ilmoittaa, että puita ei pitäisi käyttää paperin tuotantoon – vaikka se todellisuudessa käyttää niitä itsekin (ks. täältä, sivulla käyty 22.4.2016).

Lukuisien sijaan Fourstonesilla vain yksi lähde: Science-lehdessä julkaistu artikkeli – eikä yhtiö edes viittaa siihen vaan artikkelista BBC:lle tehtyyn juttuun (käyty 22.4.2016). Tutkijoita sentään on useita: artikkelilla on kaikkiaan seitsemän kirjoittajaa.

Artikkelin perusajatusta Fourstones siteeraa oikein. Se olettaa, että vuonna 1750 Eurooppa kasvoi pääasiassa täystiheää lehtimetsää, minkä jälkeen metsät kaadettiin eri syistä, kun taas 1800-luvulla alkanut metsitys taas on tehty pääasiassa havupuilla. Ilmaston lämpenemistä tämä kiihdyttäisi siksi, että havumetsiin verrattuna lehtimetsät heijastavat auringon säteilystä suuremman osan takaisin avaruuteen.

Tästä kaikesta Fourstones päättelee, että puita ei pitäisi käyttää paperin valmistuksessa lainkaan. Se itse käyttää kierrätyskuitua, ja väittää täysin häikäilemättä, että kierrätyskuidun käyttöön ei tarvita puita:

”Emme aiheuta yhdellekään puulle lisävahinkoa. Jopa tuotteissamme käytetyt kartonkiset hylsyt on valmistettu kierrätysraaka-aineesta. Vielä kerran: Emme aiheuta yhdellekään puulle lisävahinkoa!”

Kierrätys ei riitä pitkäänkään

Paperin kierrättäminen on tietenkin hyvä asia, mutta Fourstones tietää aivan varmasti, että jos puiden kaataminen lopetetaan, heidänkin bisneksensä loppuu lyhyeen. Puukuidun voi kierrättää vain muutamia kertoja, minkä jälkeen se pilkkoontuu niin pieniin osiin, ettei siitä enää saa paperia. Siksi kierrätykseen on saatava jatkuvasti uutta kuitua ja se tulee nimenomaan kaadetuista puista.

Yllättävää ei ole, että Science-lehden artikkeli on otettu markkinointikäyttöön. Ei myöskään se, että Fourstones-yhtiön johtopäätökset puiden kaatamisen turmiollisuudesta eivät perustu millään tavoin artikkelin johtopäätöksiin – se kun suosittelee vain metsänhoitoperiaatteiden tarkastelemista uudella tavalla.

Yllättävää sen sijaan on, että näinkin heikosti perusteltu artikkeli on läpäissyt Sciencen seulan (artikkeli löytyy täältä, käyty 22.4.2016, maksullinen). Ihmettelyä kuvastavat myös artikkelin saamat, lukuisat julkaistut kommentit, joita luonnehditaan tiedepiireissä sanalla ”myrskyisä” (ks. täällä, käyty 22.4.2016).

Artikkeli esimerkiksi olettaa, että eurooppalainen metsänhoito on ollut samanlaista kaikkien viime 260 vuoden ajan. Lisäksi se olettaa – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – että myös Euroopan metsät ovat keskenään samanlaisia, mistä johtuen metsänhoito ei ole vaihdellut alueellisestikaan.

Artikkeli valitsee lähtötilanteen, vuoden 1750, täysin perustelematta. Se olettaa, että Euroopan metsät olivat tuolloin jonkinlaisessa luonnontilassa, vaikka on hyvin tiedossa, että Välimeren alueen ja Keski-Euroopan metsät melkeinpä hakattiin jo keskiajalla. Englannistakin metsät hävitettiin jo tuhat vuotta sitten.

Perusteettomia oletuksia

Artikkelin mukaan Euroopassa oli ennen ihmistä enemmän lehtimetsiä kuin nyt, mikä on pelkkää arvailua.

Kuten artikkeli kertoo, lehtimetsät heijastavat auringon säteilyä takaisin avaruuteen enemmän kuin havumetsät. Mutta se ei kerro, että ero johtuu lumipeitteestä, joka luonnollisesti heijastaa säteilyä paremmin kuin kasvillisuus. Talven aikana valo pääsee lehtimetsissä lumipeitteelle lähes esteettä, koska lehtiä ei ole, kun taas havumetsissä valo imeytyy ikivihreisiin latvuksiin jo ennen maanpinnalle pääsyään.

Asialla ei kuitenkaan ole merkitystä kuin Pohjois-Euroopassa ja sielläkin vain osan vuotta.

Lieneekö kyse siis vanhasta ongelmasta: väärin sammutettu.

Artikkeli olettaa, että metsien hävittäminen pystyttiin lopettamaan, koska saatiin käyttöön fossiilisia polttoaineita. Siitä, että puun käyttö polttoaineena olisi edes vähentynyt, ei kuitenkaan ole näyttöä.

Esimerkiksi nykyaikaisen metsäteollisuuden kaatamasta puusta jopa puolet päätyy suoraan energiantuotantoon – tosin nykyaikaiset polttoprosessit eivät päästä ilmaan hiukkasia, joita artikkeli pitää puunpolton väistämättömänä ja negatiivisena ilmastohaittana.

Metsätalous on muuttunut täysin

Artikkeli siis tekee kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä osatotuuksien perusteella. Tämä on toki yleistä, jos halutaan vähätellä metsien käytön merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Johtopäätökset ovat kyseenalaisia siksikin, että artikkelissa ei tarkastella vaihtoehtoja: mitä jos eurooppalaiset eivät olisi käyttäneet puuta? Kuinka paljon enemmän olisimme silloin käyttäneet fossiilisia raaka-aineita ja kuinka paljon vähemmän hiiltä olisi varastoituna esimerkiksi tuotteisiin.

Euroopan metsätalous on myös muuttunut artikkelin tarkasteluajanjakson loppuvuosina paljon. Puuntuotanto on tehostunut huomattavasti 1950-luvun jälkeen, samoin kuin metsäpinta-ala, neljänneksellä. Lehtipuiden osuutta on kasvatettu systemaattisesti.

Tarkasteluajanjaksoon nähden metsätalouden ekologisen kestävyyden periaatteet on otettu käyttöön varsin myöhään. Esimerkiksi metsien rooli globaalissa hiilikierrossa tunnustettiin vasta Kioton sopimuksessa vuonna 1992.

Lieneekö kyse siis vanhasta ongelmasta: väärin sammutettu.

Hakata vai säästää ‒ metsien käyttö ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa