Metsäyhdistyksen blogi: Suomi on metsiensuojelun kärkimaa


Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelija.

Suomen ympäristökeskus tiedotti alkuvuodesta että ”Suomi on häntäpäässä suojellussa maapinta-alassa”. Tämä oli tiedotteen otsikko, ja se hämmästytti monet.

Eikö totuus ole likimain päinvastainen? Kuinka tällainen tulos on saatu aikaan?

Asia selviää, kun katsoo luonnonsuojelutilastoja.

Euroopan unionin oman arvion (sivu 160) mukaan Euroopassa on valtavasti suojelualueita, kokonaista 47 miljoonaa hehtaaria, mistä 30 miljoonaa hehtaaria on suojeltu luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja loput maiseman takia. Vertailun vuoksi: koko Suomen pinta-ala on vajaa 34 miljoonaa hehtaaria.

Mutta kun katsoo tiukimmin suojeltuja alueita, havaitsee, että niiden määrät ovat perin vähäiset. Ihan kaikkialla, paitsi yhdessä maassa: Suomessa.

Unionin arvion mukaan Euroopassa on tiukimmin suojeltuja metsiä 3,6 miljoonaa hehtaaria. Suomessa niitä taas on Luonnonvarakeskuksen mukaan 2,9 miljoonaa hehtaaria.

Näin kokonaista 80 prosenttia unionin tiukasti suojelluista metsistä olisi Suomessa. Näin ei voi kuitenkaan päätellä, koska unionin ja Suomen metsämääritelmät eivät ole samat. Unioni määrittelee metsän latvuspeittävyyden, Suomi puuston kasvun perusteella.

Suomen suojeltu metsä on laskettu tuottavasta metsämaasta ja vähätuottoisesta kitumaasta. Unionin metsämääritelmä kattaa Suomen metsistä metsämaan kokonaisuudessaan ja lisäksi noin puolet kitumaan alasta.

Tätä vastaava Suomen suojelumäärä on pienempi kuin 2,9 miljoonaa hehtaaria, mutta ei paljon. Varmuudella voi sanoa, että yli selvästi puolet Euroopan unionin tiukasti suojelluista metsistä on Suomessa.

Mutta kun katsoo löysemmin suojeltuja alueita, kuva muuttuu. Itämeren etelänpuoleisissa maissa suojelluksi alueeksi lasketaan suurin piirtein kaikki ne alueet, joissa on jotakin käyttörajoituksia – lieviäkin. Näillä ”suojelualueilla” lehmät laiduntavat, metsää hakataan, ihmiset asuvat, lahopuu kannetaan metsistä pois ja kaupunkilaiset katselevat siivottuja metsiä asvaltoidulta poluilta.

Meillä Suomessa tällaista ei ole haluttu laskea suojeluksi lainkaan, ja hyvä niin. Esimerkiksi metsäsektori on suhtautunut suojeluun vakavasti. Viherpesua suojelustatuksella ei yritetä ja vaikka lievempää suojelua on meilläkin, varsinaiseksi metsiensuojeluksi sitä ei lasketa.

Miten ympäristökeskuksen otsikko siis syntyi? Siten, että se otti laskelmaansa mukaan kaikki kolme suojelukategoriaa.

Kun Suomessa reilusti yli puolet metsien suojelusta on tiukinta mahdollista ja löysintä on alle kymmenesosa, esimerkiksi paljon metsiä suojelleissa Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa melkein kaikki suojelu on löysintä mahdollista.

Tosin tälläkään tavalla laskien Suomi ei ole suojelullaan Euroopan häntäpäässä, vaan viiden parhaan joukossa.

Kirjoita kommentti