Vapaan tyylin metsätalous haastaa hakkuukiistelijät – miksi emme vain tekisi metsikölle sitä, mikä on järkevintä?

Metsäntutkija Timo Pukkala ei haluaisi edes keskustella metsänkasvatuksesta termeillä jatkuva tai jaksollinen. ”Jos tyytyisimme tekemään metsiköillemme sen, mikä on kulloinkin järkevintä, metsätalouden tuotto voisi nousta jopa 15–20 prosenttia”, sanoo Pukkala.

Timo Pukkala on metsätalouden suunnittelun professori Itä-Suomen yliopistosta. Hänen mielestään koko avohakkuumetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen kannattajien välinen kiistely on toisarvoista ja hyödytöntä.

”Ei sillä ole merkitystä, kumpaa kannattaa eikä sillä, paljonko hakkuista on metsänkäyttöilmoitusten perusteella poiminta- tai pienaukkohakkuita”, sanoo Pukkala.

Esimerkiksi tiedotusvälineiden vakioaiheeksi on noussut, kuinka suuri osa metsäkeskuksille tehtävistä metsänkäyttöilmoituksista on tehty jatkuvan kasvatuksen nimissä. Pukkalan mukaan sillä ei kuitenkaan ole merkitystä.

”Harvennushakkuun luokittelu avohakkuumetsätalouden tai jatkuvan kasvatuksen hakkuuksi on turhaa eikä tietyissä menetelmissä pysyttäytyminen ole viisasta”, Pukkala sanoo.

Pukkalan mukaan todelliset metsäomaisuuden hoidon ammattilaiset eivät jaksa seurata tätä keskustelua lainkaan. ”Heille ainoa tavoite on metsästä saatava tuotto, ei se, minkä ideologian nimissä tuotto hankitaan”, Pukkala sanoo.

Tehdään vain se, mikä on kulloinkin järkevää

Pukkala onkin tuonut keskusteluun kokonaan uuden termin, vapaan tyylin metsänkasvatuksen. Siinä metsikköä ei yritetä hoitaa kuten jaksollisessa metsänkasvatuksessa, esimerkiksi 70 vuoden syklillä, mutta ei avohakkuutakaan jätetä tekemättä, jos se on metsikön kannalta järkevää.

Pukkala hoitaisi metsikköä hakkuu kerrallaan. ”Metsänhoitoa voi toki suunnitella pitkälläkin aikavälillä, mutta todellisuudessa me emme tiedä, miltä metsä näyttää 20 vuoden kuluttua”, sanoo Pukkala.

”Eikä meidän tarvitsekaan tietää. Meidän tarvitsee tietää vain se, mikä metsikölle on parasta juuri nyt.”

Pukkala on tehnyt ohjeet vapaan tyylin metsänhoidolle. Niissä tärkeintä on hakkuupäätös: tehdäänkö harvennushakkuu, päätehakkuu vai hakataanko ollenkaan. Muitakin toimia, kuten maanmuokkausta, istutusta ja kylvöä, voidaan joutua tekemään.

Vapaan tyylin metsänhoito-ohjeet sopivat Pukkalan mukaan kaikkeen metsänhoitoon. ”Päätehakkuu kannattaa tehdä, jos puut ovat tukkikokoisia eikä metsikössä ole nuorempaa kuitupuuta tai taimikerrosta eli alikasvosta”, sanoo Pukkala.

Jos taas kannattaa tehdä harvennus, ohjeet kertovat, millainen sen tulisi missäkin metsikössä olla: yläharvennus, jossa poistetaan suurimmat puut, vai alaharvennus, jossa poistetaan pienempiä puita. Kummassakin tapauksessa ohjeet kertovat, kuinka voimakas harvennuksen tulisi olla, eli paljonko puuta otetaan metsästä pois missäkin kokoluokassa.

Puiden pitäisi ylittää arvokynnys

Pukkalan ohjeet perustuvat tutkimukseen, joka tehtiin yli 2000 metsikössä. Niissä tutkittiin hakkuuvaihtoehtoja kaikkiaan viidellä eri korkokannalla, koska korko vaikuttaa hakkuutavan kannattavuuteen hyvin paljon.

Näin siksi, että avohakkuumetsätalous sitoo pääomia ja sidotusta pääomasta joutuu aina maksamaan koron. Käytännössä tämä tarkoittaa, että avohakkuun jälkeen on perustettava uusi metsä, mikä vie rahaa.

Jos taas tekee harvennuksen, jossa uuden metsän perustamisvelvoitetta ei ole, rahan voi sijoittaa muualle ja saada siitä sitä paremman tuoton, mitä korkeampi korko on.

Pukkalan tutkimuksessa simuloitiin kylvö tai istutus, jos metsikköön jäi hakkuun jälkeen liian vähän puuta ja alikasvos, josta uusi puusukupolvi kasvaisi, puuttui. Myös alikasvoksen tuhoutumista hakkuissa simuloitiin.

Näin saatiin yli 100 000 metsänomistajan päätöksentekotilannetta, joista arvioitiin hakkuun ja hakkuutapojen sekä muiden metsänhoitotoimien kannattavuutta.

Pukkala puhuu arvokynnyksestä. Se tarkoittaa kasvuvaihetta, jolloin puun rungon arvo suurenee hyppäyksenomaisesti.

Arvokynnyksiä on puun elämässä useita. Niistä selkein on se vaihe, jolloin runko on kasvanut niin suureksi, että siitä saadaan yksi tukki. Viimeinen, ennen hakkuukypsyyttä saavutettava arvokynnys on yleensä se, jolloin rungosta saa kolme täysikokoista tukkia. ”Tähän kokoon puita kannattaisi kasvattaa”, sanoo Pukkala.

Tällä menettelyllä eteläsuomalaisessa metsikössä tehtäisiin hakkuu ehkä 15 vuoden välein, Pohjois-Suomessa jopa vain 50 vuoden välein.

Pukkala hakkaisi ja myisi lähinnä kahden ja kolmen tukin puita ja jättäisi muut kasvamaan. Näin puuston arvoa pienennetään hakkuulla mahdollisimman paljon, mutta arvokasvua mahdollisimman vähän.

Saisiko teollisuus tarvitsemansa puut?

Konkreettisesti, jos metsikössä on täysikokoisten tukkien lisäksi vasta tukkipuun koon saavuttamassa olevia puita, kannattaa hakata suurimmat tukit pois ja jättää muut kasvamaan. Erityisesti Pukkala jättäisi kaatamatta kuitupuut, joilla tarkoitetaan massa- ja paperiteollisuuteen meneviä, tukkia pienempiä puita.

Jos Pukkalan esittämä tapa leviäisi, johtaisiko se siihen, että kuitupuun kertymä metsistä vähenisi ja tukkipuun kasvaisi? Jos johtaisi, vastaisiko tilanne teollisuuden kysyntää – puuta kasvatetaan kuitenkin teollisuuden käyttöön, eikä metsätaloutta ole ilman metsäteollisuutta?

Pukkalan mukaan tarjonta saattaisi kyllä muuttua ja vaikuttaa hintoihinkin, vaikka jokaisesta tukkirungoista kaksi kolmasosaa päätyykin massa- ja paperiteollisuuden käyttöön. ”Nythän tukki- ja kuitupuun hinnanero on suuri ja kuitupuu hyvin halpaa”, Pukkala sanoo.

Pukkalan tutkimuksen hintatieto on kerätty tilastoista. ”Hinnat ovat eri puutavaralajien keskimääräisiä tienvarsihintoja ja eri hakkuutapojen erilaiset korjuukustannukset on otettu huomioon”, Pukkala sanoo.

Avohakkuiden katoamiseen vapaan tyylin metsänhoito ei kuitenkaan Pukkalan mukaan johtaisi. ”Avohakkuut ja uuden metsän perustaminen istuttamalla tai kylvämällä tuottaa sitä paremman tuloksen, mitä etelämpänä ollaan ja mitä viljavampi metsikkö on. Pohjoisessa avohakkuumetsätalous kannattaa tuskin missään”, Pukkala väittää.

Miten mitata kannattavuutta?

Pukkalan laskelmissa metsätalouden kannattavuutta on arvioitu vain yhdellä mittarilla: metsätalouteen tehtyjen investointien tuotolla. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mittari eikä suuri osa metsänomistajista todennäköisesti ajattele sitä koskaan.

Eihän metsätalous edes ole useimmille heistä kuin pieni osa kokonaistaloudesta – se niin sanotusti tuottaa 13:nnen kuukausipalkan.
”Kyllä, puhutaan sijoittajista ja säästäjistä. Sijoitetun pääoman tuotto on sijoittajille sopiva mittari”, sanoo Pukkala.

Säästäjä taas saattaa ajatella, että hänelle tärkeintä on saada oikeana päivänä tilille riittävästi metsärahaa, vaikkapa maatalouskoneen ostoon.

Entä korjuukustannukset? Yleensä oletetaan, että valikoivat hakkuut ovat kalliita avohakkuuseen verrattuna. Ja niin ne ovatkin, hehtaaria kohti.
”Mutta kuutiota kohti laskettuna hinta saattaa yllättää, koska tässä hakataan vain isoja puita. Kuutioita tulee siis tunnissa paljon”, Pukkala sanoo.

Timo Pukkala: Instructions for optimal any-aged forestry, Forestry, 2018