Vierasblogi: Median ja metsäalan yhteiselle näkemykselle metsistä on tilausta

Kolme asiaa on varmaa. Ensinnäkin se, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat vakavasti otettavia asioita. Sekin on varmaa, että metsät ovat näiden kummankin asian keskiössä. Varmaa on myös se, että valtakunnallisen uutismedian ja metsäalan tapa suhtautua metsään poikkeavat merkittävästi toisistaan.

Selvitys Helsingin Sanomien, Yleisradion ja MTV3:n viime vuoden kevään ja syksyn metsäuutisoinnista osoitti selvästi, että valtakunnalliselle uutismedialle metsä on ensisijaisesti luonnonsuojelun ja ympäristöpolitiikan kohde.

Tämä tapa lähestyä metsää eroaa ratkaisevasti metsän kanssa eri tavoin tekemisissä olevien tahojen ja koko metsäalan tavasta nähdä metsä sekä hoidettuna luontona että vastuullisesti hyödynnettynä uusiutuvana resurssina, joka tuo työtä ja hyvinvointia niin maalle kuin kaupunkeihinkin.

Näiden kahden lähestymistavan erossa ei ole kysymys pienestä asiasta. Sitä osoittaa se, että tämä erilainen tapa nähdä metsä on jo nyt johtanut merkittävään vastakkainasetteluun median ja metsäalan kesken. Tilanne ei ole hyvä kummankaan osapuolen kannalta.

Räikeimmillään median hiilinielu- ja luontokatouutisoinnissa on opettava ja syyllistävä sävy. Sellaisen kohteeksi joutuminen ei tunnu hyvältä kenestäkään. Tästä syystä esimerkiksi monet median kannattamat hyvätkin ilmasto- ja muut hankkeet eivät ota tulta.

Aina, kun kaksi tahoa yrittää löytää yhteistä, tarvitaan joustavaa asennetta puolin ja toisin. Metsäalalta sopeutumista median aihekirjoltaan rajoittuneeseen uutisointiin on vaadittu jo pitkään. Nyt ymmärtämystä metsäalaa kohtaan tarvittaisiin median puolelta.

Median ei kannattaisi yrittää hakata rautanaulaa kanta edellä seinään. Joustavuus ja yhteisen metsänäkemyksen etsiminen metsäalan kanssa voisi tuottaa saman asian toistoa paljon paremman tuloksen.

Tähän on syytä heti korostaa, että yhteisen metsänäkemyksen etsiminen ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että median pitäisi luopua toimintaperiaatteistaan.

Pääsääntöisesti se tarkoittaa vain sitä, että vaikuttavat viestimet kuuntelisivat myös metsäalaa ja että metsäasioista keskusteltaisiin entistä avoimemmin. Parhaimmillaan yhteinen pohja ymmärtää metsä parantaisi kykyämme kohdata juuri ne ilmastonmuutos- ja luontokatohaasteet, joista mediassa ollaan kaikkein eniten huolissaan.

Helsingin Sanomat esimerkkinä

Noin puolet Niin metsä vastaa -selvityksen havaintoaineistosta koostui Helsingin Sanomien metsäuutisista (yhteensä 273 uutista). Kärkevimmin keskittyminen ilmastonmuutos- ja luontokatojournalismiin näkyi näissä uutisissa.

Siksi esimerkkinä muutama huomio nimenomaan Helsingin Sanomien osalta.

Vastuullisuus

Lehti julkaisi sattumoisin äskettäin 14.2.2023 journalistiset perusperiaatteensa. Niissä todetaan, että ”Helsingin Sanomat on riippumaton ja vastuullinen” toimija. Ja, että ”Mitä hankalampi aihe on kyseessä, sitä enemmän eri näkemyksiä on syytä esittää”.

Tehdyn selvityksen tuloksiin perustuen voi kysyä, kuinka hyvin tapa jättää metsäala pääosin metsäkeskustelun ja uutisoinnin ulkopuolelle vastaa lehden käsitystä riippumattomasta ja vastuullisesta journalistisesta toiminnasta?

Onko lehti mielestään turvannut riittävästi erilaisten näkemysten esillepääsyn?

Tieteellinen tieto

Lehden perusperiaatteissa todetaan myös, että ”Asiasta, josta vallitsee tieteessä laaja yhteisymmärrys, ei ole tarpeen esittää vastakkaisia näkemyksiä”.

Selvityksen ja yleisen tietämyksen perusteella voi kysyä, ovatko ilmastonmuutos ja luontokato kaikilta osin asioita, joista vallitsee tieteessä todellakin niin laaja yhteisymmärrys, että täydentäviä näkemyksiä tai keskustelua niiden yksityiskohdista ei tarvitse sallia?

Tiedemaailman eri tahojen rajusti poikkeavat näkemykset hiilinielujen kehityksestä, metsien kasvumääristä, luontokadosta ja sen kattavuudesta, puun kasvumääristä, lajistomuutoksista metsissä, metsien hoidon ja käytön vaikutuksista jne. kertovat kyllä toista tarinaa.

Tieteellinen tieto muuttuu, kehittyy ja täydentyy koko ajan. Ei kannattaisi esimerkiksi sitoutua hiilinielujen ”romahtamiseen”, kun seuraava tutkimus jo osoittaa paljon vähäisempää muutosta.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämä ei tarkoita ilmastodenialismin sallimista.

Kuva Suomesta

Helsingin Sanomien journalistisissa perusperiaatteissa todetaan edelleen, että ”Uutisoinnissamme tavoittelemme realistista kuvaa yhteiskunnasta, eri puolilta Suomea”. Lehti kertoo toimivansa koko Suomea ajatellen, mutta sen metsäuutisointi osoittaa, että totuus on toisenlainen. Tästä esimerkki.

Yleisradio uutisoi Inarin asutuksen lämmitykseen liittyen viime keväänä, että ”Vanhan metsän polttaminen vaihtui turpeeseen – lämpölaitoksen pomo: pakko meidän on inarilaisten talot jollakin lämmittää”. Helsingin sanomat otsikoi saman asian, että ”Ikimetsästä kaadetut puut lämmittävät Inaria”.

Siinä, missä toinen näkee ongelman, toinen voi nähdä ainakin väliaikaisen ratkaisun.

Asiantuntijat

Lehden perusperiaatteissa kerrotaan edelleen, että ”…lähestymme usein julkisuuteen tottuneita asiantuntijoita, jotka tiedetään selväsanaisiksi, osaaviksi ja tavoitettaviksi”.

Selvitykseen perustuen voi todeta, että tässä suhteessa lehti noudattaa kyllä tiukasti omaa ohjettaan. Helsingin Sanomat käy metsäkeskustelua samojen itse valitsemiensa tahojen ja ”julkisuuteen tottuneiden asiantuntijoiden” kanssa.

Tässä joukossa Luke, Syke, Luontopaneeli ja Ilmastopaneeli ovat tietenkin jo roolinsa vuoksi kärkikastia. Mutta, niin näyttävät olevan myös vapaaehtoisuuteen perustuvat luontojärjestötkin. Luontojärjestöjäkin pitää kuulla, mutta kuvasta tulee vino, jos metsän kanssa arjessa tekemisissä olevat tahot jätetään kuulematta.

Mielenosoitukset ovat luku sinänsä. Lehdessä muutaman sadan tai ehkä tuhannen ihmisen hakkuiden rajoittamista tai lopettamista vaativa mielenosoitus Kaivokadulla saattaa olla tärkeä. Noin 600 000 metsänomistajan tai heidän etujärjestönsä mielipide hakkuista ei sen sijaan sitä ole.

Tuon metsänomistajien lukumäärän voi kertoa ainakin kolmella, jos haluaa tietää kuinka suurta väestönosaa esimerkiksi metsänomistusta koskevat päätökset välittömästi koskevat.

Samojen tahojen käyttäminen lähteenä ulottuu Helsingin Sanomissa myös poliitikkoihin. Vaalien alla julkaistuissa Helsingin Sanomien laajoissa metsäuutisissa niistä haastateltavista, joiden poliittinen tausta on julkinen, noin puolet edusti vihreitä.

Nämä esimerkit ehkä riittävät tässä yhteydessä.

Mikä metsäuutisselvitys?

Niin metsä nähdään – kuin siitä puhutaan -selvityksessä tutkittiin keskeisimpien valtakunnallisesti vaikuttavien uutistoimijoiden metsäuutisointia. Havaintojaksot olivat maaliskuun alusta kesäkuun puoleenväliin ja syyskuun alusta lokakuun loppuun viime vuonna. Yhteensä havaintoaineistoon kuului 572 Helsingin Sanomien, Yleisradion tai MTV3:n printti-, verkko- ja tv-uutista.

Selvitys osoitti muun muassa sen, että valtakunnallinen uutismedia käsittelee metsää varsin kapea-alaisesti. Oikeastaan vain metsäteollisuus saa valtakunnallisessa metsäuutisoinnissa näkyvää huomiota.

Yleisradion verkkouutisoinnin todettiin kylläkin poikkeavan tästä linjasta. Ehkä siksi, että Yleisradion verkkouutisten sisältö toimitetaan pääsääntöisesti alueilla. Siellä toimitaan metsää lähellä.

Niin metsä nähdään – kuin siitä puhutaan -selvityksen rahoitti Metsämiesten Säätiö.