Metsäyhdistyksen blogi: Tarina siitä, miten konkariasiantuntija sai uutta puhtia työhönsä
Kirjoittaja työskentelee Suomen Metsäyhdistyksessä viestinnän asiantuntijana
Kouluyhteistyön tekijänä olen jo ns. vanha käpy. Olen siis tehnyt nuorisoviestinnän asiantuntijan töitä aika kauan. Hyvä niin, sillä kokemusten myötä karttuneista ideoista on paljon hyötyä juuri nyt.
Koululaisten metsätapahtumat ovat rytmittäneet työvuosiani pitkään. Lukuisia tunteja olen koordinoinut, markkinoinut, pyöritellyt osallistujatietoja, käsikirjoittanut, aikatauluttanut, kuvittanut jne. En tee työtäni yksin, vaan tapahtumat järjestyvät yhdessä monien metsäammattilaisten ja opettajien kanssa.
Mutta varsinaisen kohderyhmän eli koululaisten kanssa olen ehtinyt olla vain vähän. Koordinaattorihan häärää taustalla varmistamassa, että kaikki sujuu.
Tapahtumat vilahtavat aina nopeasti ohi. Kuukausien työ huipentuu paripäiväiseen Metsävisan finaaliin ja koululuokkien retkiin metsäviikolla. Iloiset koululaiset tulevat ja menevät.
Nyt asiat ovat toisin. Olemme käynnistämässä toimintaa, jossa teemme töitä itse lasten ja nuorten kanssa, lähestulkoon ympäri vuoden ja vieläpä pääkaupunkiseudulla, missä asuu viidennes maan peruskoululaisista.
Oppilaita, joiden tarvitsee tutustua metsään
Metsät eivät välttämättä kuulu pääkaupunkiseudulla asuvan koululaisen elämään. Metsäviikolla on käynyt oppilaita, jotka opettajien mukaan ovat varmasti käyneet puistoissa, mutta eivät todennäköisesti koskaan metsässä.
Opettajat vievät lapset mielellään koulun ulkopuolelle oppimaan. Luonnossa voi opettaa mitä vain aineita, mutta varsinkin metsää koskevat aiheet on paras oppia metsässä. Koulujen lähimetsät saattavat kuitenkin olla niin pieniä ja kuluneita, että käenkaalit ja kerrossammalet pitää käydä tunnistamassa etäämmällä.
Urbaaniympäristön lapset ovat tottuneet asfalttiin, turvahiekkaan ja kumilla päällystettyihin leikkipaikkoihin. Metsä saattaa olla heille vihreä kulissi, jota katsellaan sivusta, mutta johon ei kannata jalallaan astua. Polku voi olla kurainen ja liukas. Olen kuullut vanhemman sanovan lapselle, ettei maasta saa ottaa käpyä, koska se on likainen.
Kulissimetsään ei välttämättä kiinnitä huomiota ennen kuin se on kannokkona ja paikalla seisoo kyltti: ”Kaupunkiympäristö rakentuu”.
Jos metsä on koululaiselle merkityksetön, hän ei ymmärrä metsien arvoa itselleen tai koko yhteiskunnalle. Hän ei voi tietää, mistä piirustuspaperi tulee, että jäätelössäkin voi olla puusta valmistettuja ainesosia tai että metsä tarjoaa elinkeinoja muillekin kuin metsänomistajille. Hän jää myös paitsi siitä rauhan ja levollisuuden tunteesta, mitä metsäympäristö tarjoaa. Sehän tiedetään, että jo 15 minuuttia metsässä laskee verenpainetta, riippumatta siitä, pitääkö siellä oleskelusta vai ei.
Metsäaihe voi olla vieras myös opettajalle. Silloin hän ei välttämättä opeta lapsille kovin syvällisesti asioita, joita jokaisen Suomessa asuvan kuitenkin olisi tarpeen tietää. Jo alakoululaisten opetussuunnitelmassa mainitaan luonnonvarojen kestävä käyttö, metsien hyötykäyttö, luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos.
Metsä, johon tarvitsee tuoda oppilaita
Keskellä ruuhka-Suomea on upea alue, Ruotsinkylän tutkimusmetsä. Se on tutkimuskäytössä olevaa valtion metsää. Tutkittua tietoa on kertynyt sadan vuoden ajalta.
Moottoritie humisee tutkimusmetsän halki. Mainiot polut ovat valtavan ihmismassan saavutettavissa. Kymmenien tuhansien koululaisten opinahjot sijaitsevat lähietäisyydellä.
Ruotsinkylän metsä on osa pääkaupunkiseudun viherkehää. Samalla kehällä sijaitsevat Sipoonkorven ja Nuuksion kansallispuistot.
Toisin kuin kansallispuistoissa, tutkimusmetsässä harjoitetaan metsätaloutta. Tutkimusmetsää käyttävät isoihin tapahtumiinsa myös mm. puolustusvoimat, koiraharrastajat, suunnistajat ja maastopyöräilijät. Siellä voi nähdä myös ihmisen vaikutuksen metsän kehittymiseen.
Tutkimusmetsässä on vanha aitta, Professorin pytinki, jonka pöytien ääreen mahtuu bussilastillinen lapsia. Kauniit hirsiseinät ja kattopalkit sekä kirkkaat spottivalot on kuin tehty oppimateriaalinäyttelyä varten, ja sellaisen toteuttamiseen kirjoittajalla onkin tuhat ja sata ideaa. Lisäksi pihapiirissä on nuotiopaikka ja muutaman askeleen päässä bussipysäkki.
Metsäkoulu Käpy vastaa tarpeeseen
Kun kaiken edeltävän nivoo yhteen, huomaa, että kysyntää on juuri siihen, mihin on tarjontaakin. Omissa ajatuksissa idea olikin pitkään selkeä.
Tarvittiin pari jättimäistä EU-hankehakemusta ja kielteisten päätösten jälkeinen hengähdystauko. Sitten teimme kevyen suunnitelman:
1. Otetaan yhteys opettajiin, joiden luokalla metsä on ajankohtainen aihe.
2. Oppilaat, joiden täytyy saada nähdä, mistä lukuisat arkipäiväiset välttämättömyystarvikkeet tulevat, viedään metsään.
3. Valitaan helposti saavutettavissa oleva metsä, missä on erilaisia metsiköitä, tietoa sen historiasta, mahdollisuus esitellä metsien monipuolista käyttöä ja luonnossa tapahtuvaa muutosta sekä kaiken kukkuraksi tukikohdaksi hirsiaitta ja tulipaikka (evääthän kruunaavat retken kuin retken).
Me Metsäyhdistyksen nuorisoviestinnän asiantuntijat ryhdyimme pilotoimaan metsäoppitunteja Ruotsinkylässä. Suunnittelimme oppitunneille rastireitin siltä pohjalta, mitä opetussuunnitelmat sisältävät, mitä opettajat haluavat oppilaiden oppivan ja mitä kokemuksemme mukaan on tarpeen opettaa.
Siten syntyi Metsäkoulu Käpy – Skogsskolan Kotten.
Tavoitteena pitkäjänteinen toiminta yhdessä toisten kanssa
Hankkeemme ovat onneksi pitkäkestoisia. Metsävisaa on järjestetty yli 40 vuotta, Minun puuni -projektia yli 30 ja koululaisten metsäviikkoakin yli 20 vuotta yhdessä muiden metsäalan tahojen kanssa. Osallistujat eli oppilaat ovat kuitenkin aina uusia.
Myös Metsäkoulu Käpyä suunnittelemme pitkällä tähtäimellä. Pilottivuosi on nyt takana. Vedimme metsäoppitunnit omin voimin, mutta jatkossa toivomme mukaan yhteistyökumppaneita.
Metsäoppitunnit osoittautuivat oikein toimiviksi. Ruotsinkylän tutkimusmetsä tarjoaa loistavat puitteet. Opettajilta ja oppilailta on tullut erinomaista palautetta.
Itse olemme innosta piukeina, täynnä ideoita tulevaan toimintaan.
Vanha käpykin on suorastaan virkistynyt ja valmis laittamaan hihat heilumaan.
Kiitokset
Pilottivuoden päärahoittaja oli Suomen Metsäsäätiö.
Muita rahoittajia olivat Aili ja Yrjö Rasin säätiö sekä ruotsinkielisessä pilotoinnissa Stiftelsen Brita Maria Renlunds Minne, Stiftelsen Finlandssvenska Jordfonden, Svenska Kulturfonden ja Föreningen för Skogskultur.
Puitteet Ruotsinkylän tutkimusmetsässä tarjosivat maita hallinnoiva Metsähallitus ja tutkimustoiminnasta vastaava Luonnonvarakeskus.
Kirjoita kommentti