Ympäristöprofessori Pekka Kauppi: Metsien käyttöä pitää katsoa pitkällä aikavälillä
Sekavassa ja populistisessa vuoden 2017 LULUCF-keskustelussa hakkuiden rajoittamista perustelleet käsitykset eivät edustaneet kestävää metsä- tai ilmastopolitiikkaa, sanoo professori Pekka Kauppi. Pahimmillaan nykysukupolvi olisi hänen mukaansa lopettanut metsien käytön ilmaston hyväksi paitsi itseltään, myös lapsenlapsiltaan.
Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Pekka Kaupin mukaan tällä viikolla sinettinsä saaneet Euroopan unionin päätökset koskien metsien käyttöä ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa antavat mahdollisuuden uuteen ja parempaan ilmastopolitiikkaan. Lähtö on hyvä: globaalisti metsät kehittyvät suotuisaan suuntaan.
Metsäkadosta aiheutuvat hiilipäästöt ovat hyvää vauhtia vähenemässä myös tropiikissa, puuvarojen käyttö lisääntyy ja järkiperäistyy. Metsien hoito tuottaa hyviä tuloksia paitsi teollisuusmaissa, myös monin paikoin subtrooppisilla ja lauhkeilla alueilla, kuten Uruguayssa ja Kiinassa.
”Vaikka maailman metsäpinta-ala kokonaisuutena laskee vielä muutamia vuosia, puuston määrä maailmassa on kääntynyt kasvuun”, kirjoittaa Kauppi Metsät ja ilmastopolitiikka -julkaisussaan, jossa hän päivittää vuonna 2014 julkaistun Hakata vai säästää -pamfletin tuloksia.
Hakkuiden rajoittaminen lisäisi päästöjä
Vuoteen 2014 nähden Kaupilla on uusi ja merkittävä viesti. Se koskee Suomen hakkuiden yhteyttä maailmanmarkkinoihin.
Viime vuoden hakkuukeskustelussa esitettiin, että Suomen pitäisi pikemminkin vähentää hakkuitaan, jotta metsien hiilivarasto lisääntyisi. Näin piti tehdä erityisesti siksi, että ilmakehän hiili pitää saada laskuun ennen vuotta 2050.
Kaupin mukaan metsien hiilivarasto olisikin tällä keinolla kasvanut nopeasti, mutta ilmakehän hiilitasetta se ei olisi parantanut, päinvastoin. Näin siksi, että Suomen metsien käytön kysyntä on globaalia.
”Jos me rajoitamme metsien käyttöä, kysyntä kohdistuu jonnekin muualle. Tästä on vastikään julkaistu uutta tutkimustietoa”, sanoo Kauppi.
Kaupin mukaan tuotanto on muualla lähes aina tehottomampaa kuin pohjoismaissa. Muutos johtaisi siis lopulta suurempiin hakkuisiin.
Toisaalta, kaikkien puutuotteiden markkinat eivät ole globaaleja. ”Voisimme hyvin jättää kannot käyttämättä energiantuotannossa ilman, että se lisäisi hakkuita missään muualla”, sanoo Kauppi.
Ilmakehän hiili ei vähene nopeasti
Kauppi myös huomauttaa, että vaikka kuinka toivotaan, ilmakehän hiilipitoisuutta ei saada laskuun ennen vuotta 2050. ”Ottaen huomioon menneet vuodet, jolloin päästöt ovat vain kiihtyneet, tämä ei onnistu missään tapauksessa”, Kauppi sanoo.
Siksi asioita on katsottava pidemmällä aikavälillä, myös metsien osalta.
Pariisin sopimus vuodelta 2015 jättää kunkin maan omaan harkintaan, millä keinoilla päästövähennyksiä tavoitellaan. Suomelle metsien käyttö on luonteva ratkaisu.
”Esimerkiksi Britannia tai Alankomaat ovat riippuvaisia puutuotteiden tuonnista. Ei niillä ole edes tarvetta kehittää metsäosaamistaan siten kuin meillä”, Kauppi sanoo.
Hakkuukeskustelussa vaadittiin, että hiilensidonta pitäisi asettaa metsien suhteen pysyvästi etusijalle. Näin voidaan Kaupin mukaan tehdä siellä, missä metsät eivät ole niin olennainen osa hyvinvoinnin tuottamista kuin meillä.
Kestävään kehitykseen kuitenkin kuuluu, että yksi osa kestävyyttä ei saa tuhota muita. Jos näin käy, menetetään koko kestävyys. Hiilensidonnan asettaminen kaiken muun edelle tarkoittaisi juuri tätä.
Lisäksi keino olisi nopeasti loppuun käytetty, sillä luonnonmetsä lopettaa hiilensidonnan jossakin vaiheessa. Jos näin ei olisi, puustoa pakkautuisi metsiin rajattomasti. ”Mutta luonnonmetsiin ei muodostu kivihiilikerrostumia”, sanoo Kauppi.
Toisaalta, tämän jälkeen myöskin metsien ottaminen uudelleen käyttöön olisi mahdotonta, sillä se merkitsisi hiilivarastojen purkamista takaisin ilmakehään.
Suuri puu ei ole pienen vaihtoehto
Kestävä metsätalous taas tuo jälkipolville mahdollisuuksia, kun metsien tuottokyky kasvaa. Samalla metsien käyttäminen voi sitoa metsiin jopa enemmän hiiltä kuin käyttämättä jättäminen.
VTT:n, Aalto-yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tuoreen laskelman mukaan hakkuut ja hiilinielut voidaan maksimoida suunnitelmallisen metsänhoidon keinoin. Näin Suomen talousmetsiin saisi jopa 40 prosenttia nykyistä suuremman hiilivaraston, vaikka hakkuut pysyisivät nykytasolla.
Ja kun varasto olisi koossa, metsiä voisi käyttää edelleen, hiilivaraston säilyttäen.
Viime vuoden hakkuukeskustelussa asetettiin vastakkain myös suuret ja pienet puut ja niistä tehtävät tuotteet. Kaupin mukaan tässä ei ole mitään mieltä. Suurin piirtein yhtä järkevää olisi vaatia rahapajaa tekemään kolikkoja vain kruunapuolella, koska se on klaavaa parempi.
Koko tukista ei voi tehdä pitkäikäistä sahatavaraa, koska sahatavara on kulmikasta ja tukki on pyöreä. Sahauksesta jää aina kuorta, sahanpurua ja vajaakanttista reunalautaa, joka taas on erinomainen lyhytikäiseksi mainitun sellun raaka-aine.
”Toisaalta, jos tukkien kasvattaminen on tavoite, niitä saadaan riittävästi vain kaatamalla pienempiä puita, jotta isommille jää tilaa kasvaa”, sanoo Kauppi.
Nämä pienemmät puut ovat selluteollisuuden pääraaka-aine. Niitä tulee aina, jos pyritään tukin kasvattamiseen.
Metsäkeskuksen tiedote Pekka Kaupin raportista
Aiemmin forest.fi:ssä: Tutkijaryhmä: biotalouskritiikillä on liian kapea näkökulma
Kirjoita kommentti