FSC laajentaa vaikutustaan kaikkiin suomalaismetsiin – vipuna on ei-sertifioidun puun riskit
Sertifioitua puuta ei useimmiten ole saatavilla niin paljon, että tuotteet voitaisiin valmistaa siitä kokonaan. Niinpä sertifioidussa tuotteessa voi olla mukana myös ei-sertifioitua puuta, jolle on omat, kevyemmät kriteerit. Ne kuitenkin koskevat kaikkea sitä ei-sertifioitua puuta, mitä sertifioitu puunostaja hankkii.
FSC-metsäsertifioinnin sääntöjen mukaan puuta ostavat yritykset arvioivat tällä hetkellä itse, kansainvälisten sääntöjen pohjalta, millaisia riskejä ei-sertifioidun eli kontrolloidun puun hankkimiseen liittyy ja miten niitä hallitaan. Säännöt ovat kuitenkin muuttuneet ja uusien sääntöjen mukaan yritysten omista riskinarvioinneista siirrytään maakohtaisiin riskinarvioihin.
Suomen maakohtaisen riskin arviointi on parhaillaan menossa. Työn lopputulos on merkittävä kaikkien suomalaisten metsänomistajien kannalta.
Vaikka FSC-sertifioitujen metsien pinta-ala on Suomessa selvästi alle kymmenen prosenttia talousmetsien pinta-alasta, kontrolloidun puun säännöt koskevat kaikkea sitä puuta, mitä FSC:ssä mukana olevat puunostajat ostavat ja joka ei ole FSC-sertifioitua – vaikka se olisi sertifioitu toisen, PEFC-järjestelmän mukaan.
Kontrolloidun puun hyväksyttävyyttä arvioidaan viidessä kategoriassa. Ensimmäisen mukaan puu ei saa olla laittomasti hankittua ja toisen mukaan se ei saa olla peräisin alueilta, joissa rikotaan perinteisiä oikeuksia tai kansalaisoikeuksia.
Kolmas kategoria määrää, että puu ei saa olla lähtöisin metsistä, joissa puun hankinta uhkaa tärkeitä suojeluarvoja (High Conservation Values, HCV). Neljäs määrää, että puu ei saa olla peräisin alueelta, jossa maankäyttömuoto on muutettu esimerkiksi plantaasiksi.
Viidennen kategorian mukaan puu ei saa olla geenimuunneltua.
Riski pitää hallita tai puuta ei voi ostaa
Riskinarvio tehdään kussakin kategoriassa joko koko maalle, sen osille erikseen tai vaikkapa eri metsänomistajaryhmille. Jos riski todetaan, puun ostajan on pystyttävä osoittamaan, miten se hallitsee riskin niin, että FSC:n kontrolloidun puun vaatimukset täyttyvät.
”Jos riskiä ei voi jossakin tapauksessa poistaa, puuta ei voi käyttää FSC-tuotteen valmistukseen”, sanoo EU-metsäasioiden päällikkö Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä.
Riskinarvio tehdään ensisijaisesti kussakin maassa omin voimin. Jos se ei onnistu, arvioinnin tekee kansainvälinen FSC.
Suomessakin kansallista riskinarviota yritettiin, mutta vuosien neuvottelun jälkeen yritys lopetettiin tuloksettomana. ”FSC Suomen hallitus päätti antaa työn kansainväliselle FSC:lle”, sanoo Suomen FSC:n pääsihteeri Anniina Kostilainen.
FSC valitsi työn tekijäksi konsulttiyhtiö Nepconin, jota avustaa Tapio. Työhön liittyvässä sidosryhmien kuulemistilaisuudessa huhtikuussa riskinarviointia toteuttavan Nepconin Ditte Steffensen kertoi, että Suomen osalta riski on jo aikaisemmassa vaiheessa todettu matalaksi laittoman puun, perinteisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien sekä geenimuunnellun puun osalta.
Työn alla ovat vielä korkean suojeluarvon metsiä ja maankäytön muutoksia koskevat kategoriat.
FSC kyseenalaistaa omia sääntöjään
Korkean suojeluarvon metsissä arvioinnin kohteena on se, uhkaavatko metsätaloustoimet suojeluarvoja. Jos uhka on väliaikainen, epätavallinen tai rajattu, riski katsotaan pieneksi.
Steffensenin mukaan esimerkiksi FSC:n itse määrittelemien, erityistä suojelua vaativien elinympäristöjen osalta talousmetsissämme on riski. Perustelu on, että kaikkia näitä elinympäristöjä ei ole kyetty täysin kartoittamaan. FSC:n lista näistä elinympäristöistä on pitkä.
Steffensenin mukaan metsätalous uhkaa myös saamelaisalueiden metsiä sekä kansalaisjärjestöjen koskemattomiksi määrittelemiä metsäalueita (Intact Forest Landscape, IFL) Lapissa ja Kuusamossa. Suomessa näistä IFL-alueista kuitenkin vain runsas prosentti on suojelun ulkopuolella.
Maankäytön muutosta arvioivan kategorian osalta Suomi on toistaiseksi määritelty riskialueeksi. Vaikka onkin totta, että Suomessa pieni osa metsistä muutetaan vuosittain toisenlaiseen maankäyttöön, Niemi ei ymmärrä kansainvälisen FSC:n lähestymistapaa, joka on osittain vastoin sen omia periaatteita.
FSC on määritellyt, että päätehakattu ja uudistettu boreaalinen metsä ei ole plantaasi eli metsätalous ei tältä osin aiheuta maankäytön muutosta. ”Silti asia nostetaan esiin maankäytön muutosta koskevassa riskinarvioinnissa. Lähestymistapa on hyvin epälooginen ja vaatii selvennystä”, Niemi sanoo.
FSC käyttää lähteenään Global Forest Watchia ja sanoo, että Suomessa muuttuu joka vuosi keskimäärin 160 000 hehtaaria luonnonmetsää johonkin muuhun maankäyttöönmuotoon. Niemi ihmettelee, mihin tämä luku perustuu.
”Eihän meillä talousmetsien päätehakkuun pinta-alakaan ole enempää kuin noin 130 000 hehtaaria vuodessa”, Niemi sanoo.
Kriteeristö on valmis syksyllä
Huhtikuun tilaisuudessa puhuneen Luonto-Liiton Lauri Kajanderin mukaan kriteerien laatiminen on ollut vaikeaa, koska suomalainen metsänhoito ei vastaa edes kontrolloidun puun vaatimuksia. Niemen mukaan tilanne on kummallinen: kontrolloidun puun kriteereistä yritetään joiltakin osin tehdä jopa tiukempia kuin itse metsäsertifioinnin standardista.
Riskinarvio valmistuu syksyllä. Sen jälkeen FSC:hen kuuluvilla puun ostajilla on kuusi kuukautta aikaa kehittää menetelmät, millä ne hallitsevat riskin siellä, missä se on todettu. Kostilaisen mukaan on hyvin tärkeää, että riskienhallinnan menetelmät ovat käytännönläheisiä ja helposti tarkistettavissa.
Myös PEFC-metsäsertifioinnissa on vastaava järjestelmä: kiistanalaisista lähteistä tulevaa puuta ei saa ostaa. Jos puutavaran toimitus saattaa sisältää merkittäviä riskejä, puun ostajan on tehtävä riskinarvio etukäteen.
PEFC kuitenkin hyväksyy tällaisen puun, jos se on FSC-sertifioitua, vaikka FSC ei vastaavassa tilanteessa hyväksykään PEFCiä. Suomen metsistä lähes 90 prosenttia on sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaan.
Metsänomistus Suomessa, tietoa forest.fi:ssä
Lisätietoa metsäsertifioinnista forest.fi:ssä
Kirjoita kommentti